Blogi

Tältä sivulta löydät kirjoituksiani ja ajatuksiani päihderiippuvuudesta, päihdehoidosta niin yleisellä tasolla kuin oman työni tuoman kokemuksen pohjalta.

Olen päihdetyötä tehnyt nyt 14 vuotta, minnesota-mallisella hoitomenetelmällä.

Minnesota-malli on enemmän ihmisen voimavaroihin luottava koulutusohjelma kuin terapiamuoto (Ekholmin 2003a: 237). Mallin kantavia ajatuksia ovat:

  1. Päihderiippuvuus on sairaus, ja siihen sairastuneita henkilöitä tulee hoitaa kaikin käytettävissä olevin voimavaroin.
  2. Päihderiippuvaisia tulee kohdella tasavertaisina ihmisinä.
  3. Hoidon tulee olla kokonaisvaltaista eli sen tulee tukea toipumista fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti.
  4. Tavoitteena on päihteettömyys ja luova elämäntapa

Nimensä mukaisesti Minnesota-malli sai alkunsa Minnesotan osavaltion alueella käynnistyneistä kokeiluista. Ensimmäinen kokeilu oli Pioneer House -niminen ohjelma, jonka käynnisti vuonna 1948 osavaltion ensimmäinen AA:ssa toipuva alkoholisti yhdessä terveys- ja sosiaalitoimen kanssa. Hoidon kohderyhmänä olivat työttömät. Vuonna 1949 käynnistyi Hazelden-niminen yksikkö. Sen ohjelma perustui AA:n, tuolloin varsin uuden ryhmäliikkeen, 12 askeleen ohjelmaan ja oli tarkoitettu koulutetulle väestönosalle. Työntekijänä oli toipuva alkoholisti ja hoidossa muutama potilas. Ohjelma koostui neljästä kohdasta:

  1. Käyttäydy vastuullisesti.
  2. Osallistu AA:n ohjelmaa käsittelevien luentoihin.
  3. Keskustele muiden potilaiden kanssa.
  4. Sijaa vuoteesi.

Vuonna 1950 psykiatri Nelson Bradley ja psykologi Daniel J. Anderson käynnistivät Willmarin mielisairaalassa hoito-ohjelman alkoholistipotilaille. Ohjelmassa luovuttiin potilaiden lukitsemisesta suljetuille osastoille ja palkattiin sairaalaan työhön AA:ssa toipuvia alkoholisteja. Ohjelma oli hyvin yksinkertainen: Niin paljon psykiatrista apua kuin mahdollista ja AA-ohjelman esittely. Edellä mainitut kokeilut olivat kiinteässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Andersonin siirryttyä Willmarista Hazeldenin johtoon mielenterveystyö ja AA-pohjaiset työtavat yhdistyivät toisiinsa. Yhdysvalloista 12 askeleen ohjelma on luonnollisesti ensimmäiseksi levinnyt muihin englanninkielisiin maihin, kuten Kanadaan ja Britanniaan. Etelä-Amerikassa Meksiko ja Brasilia ovat ottaneet mallin käyttöön. Pohjoismaista ensimmäinen oli Islanti vuonna 1978. 1980-luvulla seurasivat toisiaan Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Islannissa malli kattaa yli 70 % päihdetyöstä. Ruotsissa on useita 12 askeleen ohjelmaa toteuttavia itsenäisiä ja sairaaloiden yhteydessä toimivia hoito-ohjelmia.