HÄPEÄN JA SYYLLISYYDEN VARJO

 

”Särkyneet odotukset elämältä, rikotut lupaukset läheisille, itse hukassa elämältä”

Alkoholismi, laajemmin päihderiippuvuus on asia joka luo edelleen ylleen häpeän ja syyllisyyden varjon.

Kun alamme ymmärtää paremmin alkoholismia sairautena, joka koskettaa aina myös koko lähipiiriä (perhe, ystävät ja työkeverit), alkaa häpeä ja syyllisyys poistua.

Alkoholistille tyypillisiä kontrolloimattoman juomisen seurauksia ovat häpeän, syyllisyyden ja kelvottomuuden tunteet. Juomisen myöhemmässä vaiheessa ilmenee oireina myös unettomuus ja masentuneisuus. Nämä oireet johtuvat juomisen mukanaan tuomista asioista. Sanotuista ja sanomatta jääneistä asioista, tehdyistä ja tekemättä jääneistä asioista, rikotuista lupauksista, valehtelemisesta ja valheista kiinni jäämisestä aiheutuu alkoholistille häpeän ja syyllisyyden tunteita.

Edellä mainitut tunteet ovat usein myös osa läheisten arkea. Häpeä, syyllisyys, kelvottomuus ja kodin tilanteesta valehteleminen ja vaikeneminen, on varmasti liiankin tuttua monelle läheiselle. Tunne siitä, että päihde on tärkeämpää kuin perhe, se sattuu. Nauru vaihtuu puhumattomuuteen, äänetön paha olo valtaa kodin.

Kun ymmärrämme ja sisäistämme, että nämä tunteet johtuvat alkoholismista, ymmärrämme myös, että ne eivät ole kenenkään syy. Ne eivät tee kenestäkään huonompaa ihmistä vaan ovat oireita alkoholismista. Tästä alkaa mahdollisuus ja tie toipumiseen kaikilla.

Alkoholismi ei ole kenenkään syy, mutta vain alkoholisti itse voi ottaa vastuun toipumisestaan. Näin tehdessään alkoholisti antaa myös mahdollisuuden läheisille toipumiseen ja parempaan, turvalliseen elämään.

Kun ymmärrämme sairauden todelliseen luonteen, kohtaamme, käsittelemme ja hyväksymme menneisyyden, väistyy häpeä ja syyllisyys ajallaan.