Peliriippuvuus

”Peliriippuvaiselle suurin tappio on voitto. Voitto lisää illuusiota vielä suuremmista voitoista, todellisuudessa voitoista tulee tappioita, niin rahallisia kuin henkisiä”

0400-260 570

Peliriippuvuuden hoito-ohjelma Mainiemessä:

Perushoitojakso 21 – 28 vrk, läheispäivät (pe – su) ja jatkohoito vähintää 6 kk. http://www.maivita.fi

 

Suomalaiset pelaavat paljon rahapelejä. Meillä on arviolta 110 – 130 000 ihmistä, joilla on jonkin asteinen rahapeliongelma.

Peliriippuvuus on toiminnallinen ongelma, jonka tunnistaminen on vaikeaa pelaajien useimmiten pyrkiessä salaaman ongelmansa.

Pelaamisen seuraukset voivat olla äärimmäisen vakavia ja ilmenevät psyykkisinä, fyysisinä ja sosiaalisina sekä taloudellisina ongelmina, jotka kaikki vaativat huomiota hoidossa. Peliriippuvuuden liitty usein toisiin samanaikaisiin ongelmiin, kuten päihderiippuvuuteen.

Valtaosalle pelaajista rahapelit ovat viihdettä, ajanvietettä tai jopa harrastus. Pelaamisesta haetaan elämään jännitystä ja riskinottoa. Pääsääntöisesti ihmiset pelaavat rahan vuoksi, haaveenaan rikastua. Rahapelit voivat olla toisille myös pakopaikka arjen huolista.  Siinä piilee kuitenkin huomattava riski sille, että pelaaminen muuttuu ongelmaksi.

Peliriippuvuus tai pelihimo luokitellaan psykiatriassa käyttäytymis- ja hillitsemishäiriöihin ja se kuuluu toiminnallisiin riippuvuuksiin. Riippuvuus syntyy tekemiseen eli pelaamiseen ja sen aiheuttamiin tunteisiin. Peliriippuvuuden diagnostisina kriteereinä on käytössä kaksi järjestelmää: Maailman terveysjärjestö WHO:n ICD-10, jota käytetään Suomessa, ja amerikkalainen DSM-IV (Diagnostic and Statistical Manual). Useimmat alan tutkimuksessa käytetyt peliongelman yleisyyttä mittaavat testit perustuvat DSM-IV:ään.

Peliriippuvuuden tunnistaminen ei ole helppoa, koska se ei näy ulospäin. Vain esimerkiksi taloudelliset ongelmat voivat antaa vihjeitä.

* Oletko koskaan tuntenut tarvetta käyttää pelaamiseen yhä enemmän ja enemmän rahaa?

* Oletko koskaan valehdellut läheisellesi siitä kuinka paljon pelaat?

Mikäli vastaat mainittuhin kysymyksiin kyllä, kannattaa sinun hakea apua.

”Aineeelliset ja toiminnalliset riippuvuudet kasaantuvat helposti samoille ihmisille. Heikko itsekontrolli, eli impulssien pidättämisen vaikeus on yhteydessä peliongelmaan. Peliriippuvaisista jopa 75 %:lla on myös alkoholiriippuvuus. Myös personallisuushäiriöt ovat tavallisia ongelmapelaajilla.”

Oman työkokemukseni perusteella voin allekirjoittaa edellämainitun lainauksen, päihderiippuvuus ja peliriippuvuus kulkee hyvin usein käsi kädessä. Prosentuaalisesti 75 % kuulostaa isolta määrältä, sen oikeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta yleistä on kahden eri riippuvuuden (päihde- ja peliriippuvuuden) samanaikaisuus.

Lopputulos on kuitenkin sama, häpeä, syyllisyys, kalvottomuuden tunne, pelkotilat, unettomuus, masentuneisuus, alakulo ja  poissaolevuus ovat niitä tunteita ja asioita joita kumpikin riippuvuus aiheuttaa itselle ja läheisille.

Peliriippuvainen kieltää asian, se on arka puheenaihe, hän valehtelee pelaamisesta, pelaamiseen käytetyistä raha määristä, hän syyttää muita ongelmistaan, hän ei enää ole läsnä elämässä vaan hän uppoutuu omaan maailmaansa, pelaamisen maailmaan.

Voitot tuo lähes ”hurmoksellisen” tilan, tappiot taas kiristävät mielialaa ja tunnelmaa, tästä osansa saavat myös läheiset ihmiset. Peliriippuvaisen elämää ja todellisuutta voisi kutsua ”pelilliseksi utopiaksi”.

”Pelaamisen toleranssi kasvaa eli on pelattava useammin ja suuremmilla panoksilla tai vietettävä pelin ääressä enemmän aikaa kuin aiemmin. Henkinen riippuvuus pelaamiseen kasvaa. Ennen ajanvietteenä pidetyn asian lopettaminen alkaa olla vaikeaa ja luopuminen tärkeistä asioista on väistämätöntä, pelaaminen vie aikaa työ- ja perhe-elämältä sekä vapaa-ajan vietolta.”

Hoitoon kannattaa hakeutua silloin, kun

  • pelaaja tai läheinen huomaa, että pelaaminen on alkanut haitata pelaajan tai hänen perheensä arkea ja elämää
  • pelaaja ei välttämättä näe itse ongelmaa tai kieltää sen, mutta läheinen näkee ongelman ja kokee avun tarvetta
  • pelaajan omat yritykset vähentää tai lopettaa pelaaminen ovat epäonnistuneet, ja hän tarvitsee tukea tavoitteeseensa.

Hoidollisesti pyritään aina siihen, että henkilö alkaa oikeasti näkemään peliriippuvuuden seurauksia, ottaa vastuun pelaamattomuudesta, ymmärtää peliriippuvuuden toiminnallisena riippuvuutena ja alkaa uskomaan muutoksen mahdollisuuteen. Tavoiteena pelaamaton elämä.