Rahapeliriippuvuus on sairaus, johon yhdenkään pelaajan ei ole tarkoitus sairastua. Sairastuminen vaatii aina aktiivisen rahapelaamisen, joka johtaa riippuvuuteen.

Riippuvuus taas aiheuttaa pakonomaisen ja kontrolloimattoman rahapelaamisen, joka tuo mukanaan taloudellisia vaikeuksia ja tämä puolestaan johtaa pelaajan persoonan ja arvomaailman muuttumiseen.

Puhumme paljon taloudellisista tappioista ja tämä on tärkeää. Sen sijaan keskustelemme vähemmän riippuvuuden aiheuttamista psyykkisistä ja fyysisistä seurauksista. Näitä voi olla masentuneisuus, ahdistuneisuus, unettomuus, päänsärky, vatsaoireet, stressi ja jne.

Nyt kun aloitetaan suunnittelemaan rahapeliriippuvuuden hoitosuosituksia, olisi hyvä, että tässä työryhmässä olisi mukana myös henkilöitä, joille tämä on tiedossa. Ettei hoitosuositusten painotus olisi lääkehoitoa, seurausten hoitamista tai pyrkisi pelaamisen vähentämiseen ja itse riippuvuuden hoito unohtuisi. Kun hoidamme itse sairautta, tulee ajallaan myös seuraukset hoidetuksi, niin hyvin kuin ne vain voidaan tapuskohtaisesti hoitaa tai saada alulle, että asiat menisi parempaan suuntaan.

Meillä Suomessa on 112 000 ongelmapelaajaa. Siis pelaajia, joiden riippuvuus ei vielä ole loppuvaiheessa vaan jotenkuten sen pystyy salaamaan ja peittämään. Tämän lisäksi meillä noin 52 000 henkilö, joilla peliriippuvuus on ns. loppuvaiheessa. Tällöin kulissit ovat jo kaatuneet ja pelaaja ei enää kykene pitämään kulissejaan pystyssä.

Huomiotta jää usein noin 11 % osuus aikuisväestöstä, heistä joiden pelaaminen on riskirajalla. He, jotka pelaavat aktiivisesti ja joilla ei toistaiseksi ole suurempia ongelmia pelaamisesta tullut, pelaaminen on toistaiseksi kontrolloitua. Tässä kuitenkin on vaarana se, että aktiivinen rahapelaaminen muuttuu riippuvuudeksi.

Hoitoon hakeudutaan usein vasta riippuvuuden loppuvaiheessa, kun kulissit kaatuvat. Eräiden tutkimusten mukaan vain noin 3% kaikista rahapeliriippuvaisista hakeutuu hoitoon, etsii apua itselleen.

Tutkimuksissa on todettu myös, että rahapeliriippuvaisista jopa 70 %:lla on samanaikaisesti alkoholiriippuvuus. Tällöin pitää osata tehdä asiasta havainto, ottaa asia puheeksi ja hoitaa kumpaakin riippuvuutta.

On olemassa myös tutkitusti psyykkisiä sairauksia, jotka johtava pelaamiseen ja ylläpitävät pelaamista. Tällainen sairaus on mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kumpi siis on ensi muna vaiko kana, se pitää todeta ja tehdä työtä molempien sairauksia eteen.

Mikäli hoidamme vain alkoholiriippuvuutta, mutta emme rahapeliriippuvuutta, niin lähes poikkeuksetta pelaamisen jatkuminen ja siitä aiheutuneet psyykkiset oireet vievät henkilön takaisin pelaamaan. Tosin päin taas käy usein, niin että pelaaminen jää, mutta alkoholinkäyttö jatkuu. Selvinpäin kynnys aloittaa pelaaminen on korkealla, mutta pienessä nousuhumalassa se saattaa tuntua houkuttelevalta ja pakottavalta tarpeelta. Olen näitä ilmiöitä saanut valitettavasti todistaa läheltä.

Kuten kaikissa riippuvuuksissa itse addikti sokeutuu omalle tilanteelle. Häpeä ja syyllisyys pitää huolen, että hän salaa ja kieltää tilanteen viimeiseen asti. Hän yrittää viimeiseen asti selvitä ja selvittää omat asiansa itse. Hän ei omasta mielestään tarvitse ulkopuolisten apua. Puheeksioton tarkoitus on tuoda pelaajalle tiedoksi, että läheiset tietää asian ja on tilanteesta huolissaan. Läheiset usein etsii apua tilanteeseen ja kun pelaaja vihdoin ”näyttää vihreää valoa”, siis suostuu lähtemään hoitoon, niin tämän pitäisi tapahtua mahdollisimman pian. Mikäli jäämme odottamaan ja toteamaan hoitomotivaatiota, niin peli on menetetty ja kierre syvenee. Todellisen tilanteen osoittaa todeksi jo se, että läheiset pyytävät apua. Itse pelaajan motivaatio herää hoitojaksolla, kun hän ymmärtää sairauden ja alkaa näkemään omaa todellista tilaansa.

Hoitojakso voi olla joka avomuotoinen hoitojakso, mutta varsinkin tilanteissa, joissa rahapeliriippuvuus on jo myöhäisessä vaiheessa ja siihen linkittyy samanaikaisesti alkoholiriippuvuus, niin itse suosittelen aina intensiivistä hoitojaksoa hoitokeskuksella.

Eräs huomioitava seikka tulevaisuutta suunnitellessa on se, että meillä Suomessa ei toistaiseksi ole olemassa yhtään ainoastaan rahapelaamiseen erikoistunutta hoitopaikka, siis ammatillista toimijaa. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että meillä on jo nykyisellään useampia hoitopaikkoja, joissa hoidetaan menestyksekkäästi rahapeliriippuvuutta. Osaajia on, mutta heistä toki on myös vajausta, varsinkin kunnallisessa työssä. Nyt kun Käypä-hoito suositusta aletaan rakentamaan, pitäisi ottaa mm. näitä asioita huomioon. Koska tulevaisuudessa moni lukee ja tekee päätöksiään tämän suosituksen mukaan.

Ei siis yritetä vähentää pelaamista vaan annettaan apua, jonka tarkoitus on pelaamaton elämä ja elämän muuttuminen paremmaksi. Myös läheiset pitää ottaa aina huomioon ja tarjota apua myös heille, koska kyseessä on koko perheeseen vaikuttava sairaus. Tutkimukset osoittavat, että rahapeliriippuvuuden seuraukset vaikuttavat keskimäärin 8 – 10 henkilöön pelaajan lähipiirissä. Seuraukset kokee voimakkaimmin oma perhe, he, jotka ovat kaikkein lähimpänä pelaajaa. He kokevat taloudelliset seuraukset ja niiden mukanaan tuoman persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutokset.

Kuvaavaa on myös se, että Suomessa vertaistukiryhmiä on vain muutamilla paikkakunnilla, pääsääntöisesti Etelä-Suomessa. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että sairaus on toistaiseksi heikosti tunnettu, hoitoon hakeudutaan harvoin, eikä aina ymmärretä, että itsensä hoitaminen on ajallisesti kestävää, loppuelämän.

Harvoin auttaa esim. 10 kerran hoitopaketti. Tämä on toki hyvä aloitus, mutta hoitokokonaisuuden pitää jatkua vielä pidempään. Itse olen rahapeliriippuvuuteen sairastuneen kanssa pisimmillään tehnyt ”töitä” puolitoistavuotta. Aluksi tiiviillä tahdilla, useampi terapia tapaaminen viikossa ja loppupuolella kerran kuukaudessa. Tässä tapauksessa nuorimies lähti ns. nollista lähes kaiken menettäneenä, epätoivoisena ja vailla itsetuntoa. Teimme työtä suunnitelmallisesti. Tänään hän opiskelee ja asuu omillaan. Elämä on hallinnassa ja hän kykenee käsittelemään tunteita ja asioita hänen ns. normaalin minänsä kautta. Kun aiemmin tätä taitoa ei ollut vaan kaikki tunteet hän käsitteli peliminän kautta.

Rahapeliriippuvudesta toipumien on iso, koko elämän kattava ja muuttava paketti. Tämä ei pelaajalla onnistu pelaamista vähentämällä vaan oppimalla uusi ajattelumaailma, parantamalla itsetuntemusta ja itsetuntoa. Oppimalla käsittelemään omia tuntemuksia ja vastuun ottamisella omasta elämästä.

Veikkauksen iskulause ”Pidetään pelaaminen ilon puolella” ei todellakaan ole osoitettu rahapeliriippuvaiselle vaan aivan joillekin muille. Miten pelaaminen voidaan pitää ilonpuolella, kun koneet on tehty ja suunniteltu, niin että ne ovat hyvin addiktoivia. Kun tästä pyrkii puhumaan, niin vedotaan vastuullisuuteen. Jota ei mielestäni juurikaan ole, siihen ehkä pyritään. Mutta pelien tarkoitustahan on tuottaa voittoa. Unohdetaan, että tästä voitosta (1,7 miljardia) noin 25% tulee juurikin riippuvuuteen sairastuneiden pelaamisen seurauksena. He, jotka usein pelaavat rahalla, jota heillä ei ole varaa hävitä tai rahalla, jota heillä ei ole edes olemassa. Tällöin raha on lainattu, huijattu tai varastettu. Tästä saamme lukea liian usein lehdistä. Kaikesta Suomalaisiin peleihin laitetusta rahasta rahapeliriippuvaiset pelaa 50%.

Ulkomaisille sivustoille pelatuista euroista määrä on vielä isompi. Veikkaus sijoittaa tuotoista 5 miljoona ennaltaehkäisevään työhön ja vuosittain noin 30 – 50 miljoonaa markkinoitiin sekä 135 miljoona yhteistyökumppaneille pelikoneiden ”vuokramaksuina”.

Veikkauksella on suuri määrä ns. sidosryhmiä. Näiden ryhmien toimintaa rahoitetaan Veikkauksen voitoista noin miljardilla eurolla vuosittain ja 700 miljoonaa menee organisaation pyrittämiseen. Me emme puhu pienestä toimijasta vaan yhdestä suurimmista yrityksistä mitä Suomessa on, noin 12.8 miljardin euron liikevaihdolla.

Tuotot ovat yhteiskunnalle suuret, mutta tappiot vielä isommat pitkässä juoksussa.

Pitää kuitenkin muistaa, että pelikoneista noin puolet on poistettu kaupoista, ravintoloista jne, mutta puolet takoo edelleen voitto, toisille tämä voitto on elämän suurin tappio ja pahimmillaan juuri tämä tappion päätepysäkki on hautausmaa. Toivoisin, että pelikoneille jatkossa tehdään ihan omat tilat, siis ”Pelaamot”, joita jo nykyisellään on olemassa. Tällöin pelaaminen olisi jotenkin valvonnassa ja siihen pitäisi tämän ”palvelun” tuottaja velvoittaakin.

Tulevaisuudessa pelikoneet poistuvat luonnollista tietä pois ja kaikki toimijat Veikkaus mukaan lukien panostaa ja on jo panostanut nettipelaamiseen. 2000 euron peliraja / kk on lähinnä vitsi. Kenellä on varaa hävitä tuo summa kuukaudessa, ei monellakaan. Rahapeliriippuvaisella, jolla riippuvuus on jo todella paha tuo 2000 euroa kestää noin tunnin, joskus kaksi.

Tässä joitakin ajatuksia tästä aiheesta ja myöhemmin taas lisää.

Oikein hyvää ja rauhaisaa talven aikaa jokaiselle.

Ystävällisesti

Harri