Rahapeliriippuvuuden hoitoon tarvitsemme nopealla aikataululla lisää resursseja. Tämä on asia, jonka varmasti usea taho allekirjoittaa.

Mistä sitten saamme näitä lisäresursseja, niin rahallista kuin henkilöstöä. Meillä ei ole terveydenhoidon, ei sosiaalityön opinnoissa paljoakaan, jos laisinkaan koulutusta rahapeliriippuvuuden hoitoon. Kuinka tunnistaa riippuvuus, hoitoonohjaus ja mikä hoitomuoto milloinkin on se paras. Lisäksi tieto siitä mitä rahapeliriippuvuus on, miten sen syntyy, ilmenee ja miten sitä pitää hoitaa sekä mikä pitää olla hoidon tavoite.

Itse olen rahapeliriippuvaisten kanssa tehnyt työtä jo vuosia. Yhtä oikeaa tapaa hoitaa ei ole. On olemassa yksi tavoite ja pohja sille, miten lähdemme etenemään, mutta miten tämä hoidon eteneminen pitää toteuttaa ja kuinka pitkä hoitojakson tulisi olla, siihen vaikuttaa aina riippuvuuden ns. aste.

Olen tehnyt rahapeliriippuvaisten kanssa töitä siis eripituisia jaksoja. Lyhimmillään tämä on ollut noin 8 – 10 tapaamiskertaa ja pisimmillään olemme tehneet töitä toipumiseen eteen noin puolitoistavuotta.

Lähtökohta pitää aina olla asiakkaan/potilaan tilanne ja hänen saamansa paras mahdollinen apua.

Suomessa on viimeisten julkaistujen tilastojen mukaan noin 112 000 peliongelmaista, siis henkilöitä, joilla on jonkin asteinen rahapeliongelma. Tämä ryhmä voi hyvinkin saada avun esim. avomuotoisesta hoitojaksosta. Tämän lisäksi on noin 52 000 henkilöä, joilla on vakava rahapeliriippuvuus. Heille usein se ainoa oikea, tuloksekas hoitomuoto on intensiivinen ympärivuorokautinen hoitojakso.

Tutkimuksissa on löydetty vahva yhteys rahapeliriippuvuuden ja päihderiippuvuuksien, erityisesti alkoholiriippuvuuden väliltä. Laitosmallisessa hoidossa olevista pelaajista 30 – 70 % on tutkimuksessa todettu riippuvuus yhteen tai useampaan päihteeseen. Tutkimus on tehty eri hoitolaitoksissa 1990-luvun loppupuolella. Tästä löytyy viittaus kirjassa Rahapeliriippuvuus hallintaan, terapeutin kirja. Oman työkokemukseni perusteella voin todeta, että omista asiakkaistani noin 50%:lla on ollut sama tilanne avohoidossa.

Tämä on yksi asia mikä pitää aina ottaa huomioon hoidossa. Osata ottaa asia puheeksi ja osata kertoa miksi on tärkeää keskittyä molempien riippuvuuksien hoitoon. On vaikeaa hoitaa rahapeliriippuvuutta, jos tai kun taustalla on aktiivinen päihteiden käyttö tai esim. alkoholiriippuvuuden hoito on usein tuloksetonta, jos yhtäaikaisena on rahapeliriippuvuus.

Rahapeliriippuvuus muistuttaa monelta osin alkoholiriippuvuutta, niin muutoksissa, jotka tapahtuvat henkilön aivotoiminnassa kuin seurauksiltaan.

Seuraukset ovat riippuvuuden myötä aina vakavia. Ne koskevat taloudellisia seurauksia ja tämän kautta seurauksia tulee fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä sosiaalisia seurauksia. Moni tärkeä asia saa jäädä, koska kaikki aika menee pelaamiseen, sen miettimiseen, sen seurausten peittelemiseen, järjestämiseen ja kulissien ylläpitämiseen.

Henkilöllä on olemassa kaksi eri minää. On se ns. normaali minä, joka esiintyy työssä, ystävien seurassa ja jota yritetään viimeiseen asti ylläpitää läheisten kanssa. Toinen minä on peliminä, joka sitten on täysin päinvastainen. Tämän minän kautta yritetään käsitellä negatiivisia tunnetiloja, joka taas ylläpitää pelaamista. Peliminä valehtelee, manipuloi, salailee, huijaa, varastaa jne. Peliminällä ei ole kontrollia elämään, sillä ei ole käsitystä oikeasta ja väärästä, se on kadottanut käsityksen rahasta, se kohtelee kaltoin itseään ja läheisiään. Se elää ihan omassa todellisuudessaan.

Me tarvitsemme siis hoitoa rahapeliriippuvaisille, me tarvitsemme tietoa aktiivisille rahapelaajille. Neutraalia fakta ja kokemuspohjaista tietoa, joka ei syyllistä tai hae syyllisiä vaan antaa tietoa sairaudesta nimeltä rahapeliriippuvuus.

Tiedän omakohtaisesta työkokemuksestani, että rahapeliriippuvuudesta voi toipua on seuraukset sitten kuinka rajuja tahansa, kun ihmistä autetaan. Tie voi olla pitkä, mutta se on mahdollista, jos tie aukaistaan.

Huolestuttavaa on sen, ettei Suomessa ole tarpeeksi ammattitaitoisia ja osaavia työntekijöitä. Maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan vain muutama prosentti rahapeliriippuvaisista hakeutuu koskaan hoitoon. Osittain tästä pitää huolen myös addiktioihin kuuluva oman tilan kieltäminen, häpeä ja syyllisyys, joka johtaa siihen, että rahapeliriippuvainen yrittää itse hoitaa asian ja kontrolloida omaa pelaamista. Hän ei kuitenkaan ymmärrä eikä ole kykenevä tunnustamaan sitä tosiasiaa, ettei hänellä ole enää kontrollia pelaamiseen. Hänen suurin tappio on voitto, joka pitää yllä illuusiota vielä suuremmista voitoista. Voitolla korjaan tappiot, on itsensä huijaamista, koska addiktin voitoista muodostuu aina tappioita. Addikti pelaa paetakseen jotain, hän pelaa pakonomaisesti, hänen pelaamisestaan on ilo ja jännitys kadonnut jo aikaa sitten. Tilalle on tullut tyhjyys, mikään ei kiinnosta, ahdistus ja epätoivo, joka liian usein hoitamattomana saattaa johtaa itsemurhaan. Tutkimuksen mukaan apua hakeneista rahapeliriippuvaisista noin 50 %:lla on ollut itsemurha-ajatuksia ja 12-16 %:a on yrittänyt joskus itsemurhaa (ote kirjasta Rahapeliriippuvuus hallintaan).

Puhumme siis sairaudesta, joka koskettaa jollakin tasolla montaa Suomalaista.

Tietoa rahapeliriippuvuudesta, sairaudesta, tietoa siitä, että apua on saatavilla. Sitä me tarvitsemme myös, mutta ennen kaikkea koulutusta, tietoa ja osaamista. Kokemusasiantuntijoita on koulutettuna, mutta samaa tietoa myös asioista päättäville, sosiaalityöhön ja terveydenhoitoon.

On mielestäni oikea suunta, että rahapelikoneita on kauppojen, kioskien ja liikenneasemien yhteydestä karsittu. Loput jäljellä olevat pitäisi siirtää aina mahdollisuuden mukaan niille varattuihin tiloihin, joissa voisi olla myös valvonta. Tämä siksi, että yli 50 % kaikesta rahapelikulutuksesta on rahapeliriippuvaisten ja lähes koko vuotuinen potti on riskipelaajien ja rahapeliriippuvaisten aikaan saamaa. Me pelaamme vuosittain suuria summia, jo pelkästään rahapeliautomaattien tuotto Veikkaukselle on lähes 700 miljoonaa euroa. 23.5 % kaikesta rahapelien tuotosta on rahapeliriippuvaisten pelaamaa rahaa. Rahaa, jota heillä ei olisi varaa hävitä, rahaa, jota heillä loppuajasta ei edes ole. Kun taas lasketaan mukaan riskirajalla pelaavat, lähes koko vuosittain pelattu raha määrä on tämän joukon peleihin laittamaa. Mainos, pidetään pelaaminen ilon puolella ei kohtaa tätä väkeä.

Rahapeliautomaatit ovat monen rahapeliriippuvuuden alkulähde. Ne ovat tutkitusti kaikkein addiktoivampia pelejä, kuten kaikki ns. nopeat pelit, joita on myös nettikasinot yms. pullollaan.

Kaupan aulan ”kultajaskaa” ei tarvitse mennä pelaamaan paikanpäälle, tämän voi tehdä Veikkauksen ja ulkolaisten pelisivustojen kautta ja pahimmillaan kymmenkertaisilla panoksilla.

Loppuun voisi vielä sanoa, että mikäli päättäjillä on puolueeton kanta rahapelaamiseen, sen ympärillä olevaan järjestelmään ja tahtoa tehdä muutoksi, niin muutokset ovat silloin mahdollisia. Mikäli taas on ns. oma lehmä ojassa, tulee muutokset konkretisoitumaan liian myöhään. Nyt jo toki voi asettaa itselleen pelirajat, mutta 2 000 € kuukausittainen peliraja tuntuu niin lavealta, että sen asettajien olisi syytä pysähtyä ja miettiä, kenellä on todellisuudessa varaa hävitä tämä määrä rahaa?

Riskipelaajista kirjoitan sen vuoksi, että rahapeliriippuvuuteen sairastuminen vaati aina alkuun aktiivisen rahapelaamisen, joka johtaa usein itse riippuvuuteen ja ongelmiin.

Me emme puhu pienestä porukasta tai sosiaalisesta ongelmasta. Me puhumme isosta porukasta ja heidän läheisitään.

Kuinka monessa perheessä lahjat ja ruoat jää hyllyyn ja eurot kilahtavat koneisiin tai nettipelien maailmaan.

Tässä joitakin mietteitäni meitä koskettavasta, hiljaisesti hyväksytystä asiasta.

Jouluisin terveisin

Harri Nyman

Tampere

040-689 5429