Rahapelaaminen on viimeisien vuosien aikana noussut usein esille eri medioissa. Mediassa ollaan käsitelty mm. Veikkauksen roolia rahapelipalveluiden osalta ja keitä nämä palvelut palvelevat ja keitä ei.

Lisäksi on ollut artikkeleita, joissa rahapeliriippuvuudesta toipuneita on haastateltu ja he ovat kertoneet omasta ongelmallisesta pelaamisestaan ja sen mukanaan tuomista seurauksista omaan ja läheisten elämään.

Iso osa rahapelaajista – lottoajat, totoajat ja veikkaajat – pelaa viihtyäkseen ja huvikseen, pelaamien voi olla heille harrastus, joka ei tuo ongelmia elämään. Kaupan auloissa ja netissä pelattavat ”hedelmäpelit” tai vastaavat nopeatempoiset rahapelit tuovat vastaavasti usein ongelmia pelaajan elämään. Näihin peleihin addiktoituminen on todellinen riski.

Itse olen vuosia seurannut kirjoittelua ja samalla omassa työssäni saanut nähdä ja auttaa rahapeliongelmaisia. Usein isolle huomiolle nousee keskustelu rahasta ja tappioiden määrästä. Tärkeitä asioita asiasta keskusteltaessa, mutta saattaa olla hieman hämäävää, koska toiselle voi 50,00 euron hävitty summan aiheuttaa kuukauden budjetin sakkaamisen. Toiselle taa 5000,00 euron kerta tappio saattaa olla vasta alkusoittoa. Yhtäläisyyttä tässä on se, että molemmat todennäköisesti pelaavat rahalla, jota ei yksikertaisesti olisi vara hävitä tai rahalla, jota ei ole olemassa.

Keskustelin erään rahapelaajan kanssa klinikallani ja kysyin, onko hänellä nyt taloudellinen tilanne millainen? Saako hän hankittua ruokaa ja pystyykö maksamaan esim. vuokransa? Hän kertoi ilme ja ajatus vakaana, että on hänellä, kyllä hän pärjää. Hetken keskusteltuamme hän sanoi, että hänellä on kaksi luottokorttia ja niissä on varaa. Kun mainitsin hänelle, ettei hänellä ole rahaa hän suuresti ihmetteli toteamustani. Kunnes hän itsekin oivalsi, ei raha ole hänen vaan luotonantajan ja se pitää maksaa aina takaisin. Tälle nuorelle henkilölle luotonantajan raha oli siihen asti ollut ajatuksissa omaa rahaa. Hänen koko käsityksensä rahasta oli vääristynyt. Mitä enemmän on rahaa sen suuremmat, oli hänen menonsa.

Rahapeliongelmaisilla oman tilanteen sokeus on yleinen riippuvuuden seuraus. Rahalla ei ole enää arvoa, se ei tunnu missään ja mikään ei riitä. Raha polttaa lompakossa tai luottokortilla, raha ahdistaa, jos sitä on. Se tuo mukanaan tarpeen pelata. On sitten kyseessä 10,00 euroa tai 1000,00 euroa.

Eräs rahapeliongelmainen, joka oli antanut rahansa läheiselleen säilytykseen yrittäessään kontrolloida pelaamistaan ja lopettaa pelaamisen, loppujen lopuksi valehteli läheiselleen ja ”huijasi” eri verukkeilla omia rahojaan itselleen, koska yrityksistä huolimatta hänellä oli koko ajan tarve pelata. Ajatukset pelaamisesta eivät jättäneet häntä rauhaan.

Rahapeliongelmaiselle suuri voitto on hänen suuri tappio. Voitto, jos sellaisen saa pitää yllä illuusiota rikastumisesta, hetkellisestä helpotuksesta laskujen maksuun jne. Rahapeliongelmaisen ajatusmaailma on sydäntä särkevän ihmeen odottelua ja valheen peitteessä sykkivä. Hän todistaa monin eri tavoin itselleen, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi, kunhan vaan voitan, voitinhan juuri viisi vuotta sitten. Hän ei näen, että viidessä vuodessa tilanne on pahentunut ja hänen illuusio voitosta ja tilanteen korjaantumisesta on vain vahvistunut.

Rahapeliongelmainen panostaa peliin esim. 50,00 euroa. Hän on parhaimmillaan voitolla esim. 200,00 euroa eli hänellä on rahaa 250,00 euroa. Hän ei kuitenkaan kykene lopettamaan pelaamistaan ja hän häviää rahansa peliin. Hän on siis hävinnyt peliin 50,00 euroa? Näin hän asian kertoo itselleen, tämä hänen oma totuus on helpompi käsitellä, vaikka todellisuus olisi toinen.

Taloudellisia seurauksia rahapelaamisesta on monia ja pahimmillaan ne aiheuttavat monia negatiivisia asioita hänen ja hänen läheisten elämään. Velkaantuminen, lainan maksaminen lainalla, pikavipit, lainat omiin ja lopulta läheisten nimiin läheisten edes sitä tietämättä. Laskujen eräpäivien siirtäminen, maksamatta jättäminen ja lopulta henkilökohtainen konkurssi, joka taas vie elämästä lopullisesti ilon. Tilalle tulee masentuneisuus, ahdistus, hermostuneisuus ja rehellisyys on vaihtunut valehteluun ja asioiden salailuun. Maailmasta ja elämästä on tullut rakas ja harmaa, eläminen tuntuu turhalta ja epätoivo on suuri ja todellinen.

Tästä syystä rahapeliriippuvuudesta pitää puhua enemmän sosiaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia elämään tuovana toiminnallisena riippuvuutena, sairautena, jolla on oma diagnostinen kriteeristö.

Ihminen tuntee itsensä huonoksi, ymmärtämättä että hän voi huonosti riippuvuuden seurauksena. Hänen itsetunto on poissa, häntä vaivaa jatkuva kelvottomuuden tunne, hänen sosiaalinen elämä kuihtuu ja ystävät voivat luulla, ettei häntä kiinnosta olla heidän kanssa ja kuulla mitä heille kuuluu. Miten rahapeliriippuvainen voisi jaksaa olla sosiaalinen tai kuunnella ystäviä, kun hänen oma elämänsä on täysin tuuliajolla ja kaikki energia menee päivästä toiseen selviytymiseen ja kulissien ylläpitämiseen. Samoin käy hänen läheisilleen. Rahapeliriippuvuus on aina koko perhettä ja lähipiiriä koskettava sairaus kuten kaikki riippuvuudet. Läheiset vaistoaa ja lopulta näkee, kokee ja kuulee seuraukset ja heidän huolensa, surunsa ja jopa suuttumuksensa vie heiltä kaiken voiman.

Rahapeliriippuvainen pelkää mihin kaikki tämä johtaa. Samoin pelkää hänen läheisensä. Lopulta avioero/asumusero tulee todelliseksi vaihtoehdoksi, ellei muutosta parempaa tule.

Avun tarve on suuri, mutta häpeä on usein esteenä hoitoon lähdölle. Häpeän aiheuttaa ristiriita oman toiminnan ja arvomaailman välillä. Lisäksi tietämättömyys/ymmärtämättömyys sairaudesta ja sen seurauksista itselle ja omaan elämään. Toinen, mistä löydän ammatillista ja osaavaa apua omaan riippuvuuteeni ja auttaako minua enää mikään. Olenhan niin monesti yrittänyt lopettaa ja tehdä useammanlaisia liikesarjoja pelaamisen lopettamiseksi.

Rahapeliriippuvuudesta voi toipua, se on mahdollista ja jokaisella pitäisi antaa siihen mahdollisuus. Tosiasia on kuitenkin, että harvoin ammatillista apua kuitenkin haetaan ja tavoitetaan. Häpeän lisäksi syynä on tietämättömyys avun mahdollisuudesta. Erään tutkimuksen mukaan vain n. 7-12% rahapeliriippuvaisista hakee apua sairauteen.

Rahapeliriippuvuus on kallis sairaus yksilölle, hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle. Sairauden hoitoon käytetyt varat tulevat takaisin lisääntyneenä hyvinvointina, vähentyneenä sairasteluna. Elämä voi muuttua paremmaksi tälläkin tapaa.

Tänään keskustelin erään rahapeliriippuvuudesta toipuneen henkilön kanssa. Vaikka rahalliset asiat ovat edelleen osittain sekaisin, on elämä perheen ja läheisten kanssa paremmin kuin vuosiin. Hänellä on olemassa tieto, että kaikki tulee järjetymään, kun on oman elämänsä ”langoissa” kiinni, siis kykenevä järjetämään asioita, eikä enää tule uusia ”yllätyksiä” eteen.

Kirjoitusta on muokattu 24.11.2021.

Tampereella 19.3.2021

Harri Nyman