Muuttuuko mikään? Muuttuuko suhtautuminen?

Olen nyt seurannut jo vuosia erään Pirkanmaan kaupungin päihdehoidon päätöksentekoa, toteutusta ja byrokratiaa.

Säännöllisin väliajoin aiheesta on kirjoituksia ja ihmiset somen ihmeellisessä maailmassa ovat purkaneet omaan turhautumistaan tähän nykyiseen menoon. Ihmiset eivät pääse hoitoon, heitä ei kuunnella ja päätökset hoitoon pääsystä tehdään kuin ne tekisi vakuutuslääkäri. Näkemättä, kuulematta ja täysin turhalla byrokratialla. Tulee jopa mieleen, että pääosassa on säästö, ei suinkaan kuntalaisen hyvinvointi. Tosiasia on, että kunta voi juuri niin hyvin kuin kuntalaiset.

Monesti olen kuullut kaupungin päihdetyön asiakkailta kommentteja siitä, kuinka heidät kohdataan, jos kohdataan. Kylmää suhtautumista, egoilua, vähättelyä jne. Tämä tietenkin ollaan aina torjuttu ja kerrottu ettei pidä paikkaansa.

Olen itse monesti laittanut ehdotuksia tapaamisesta aina kaupungin ylintä johtoa myöden. Vastauksia en ole saanut kuin kerran. Tässä vastauksessa ehdotettiin tapaamista. Aika ei minulle sopinut, koska minulla oli töihini liittyvä asiakastapaaminen, siis addiktin kanssa tapaaminen, hänen hoitojaksonsa aikana. Tämä oli minulle tärkeämpää siinä hetkessä. Pyysin ehdotusta uudesta ajankohdasta, sitä kuitenkaan koskaan saamatta.

Meistä jokainen laittaa omat ja työasiansa tärkeysjärjestykseen.

Seurasin erästä päihdehoitoon liittyvää keskustelua somessa. Siinä eräs henkilö kertoi omasta näkemyksestään siihen, kuinka hän yrittää auttaa nuora päihderiippuvaista ja hakea hänelle apua kaupungin kautta. No se kuten niin usein törmäsi byrokratian rattaisiin. Palvelupyyntöihin, hoidontarpeen arviointiin jne. Päätöksenteko kestää näin kuukausia, kun tarve olisi hoidolle tässä ja nyt.

Keskustelu on mielenkiintoista ja itsekin siihen kommentoin omaa näkemystäni, jota on kertynyt 15-vuoden työurani aikana kosolti. Myös kyseisen kaupungin tavasta toimia.

Eräät kommentit saivat minut miettimään, että voiko tämä ajatusmaailma ja suhtautuminen olla totta. Tässä muutamia poimintoja aiheesta:

Kaupungin ”apulaispäällikkö”:

”Kaupungin päihdehoidon kehittäminen vaatisi merkittävää lisäresurssointia päihdehoidon toteuttamisen tueksi. Viimeisten vuosien aikana on saatu neuvoteltua lisäresursseja huumehoitoihin ja näillä rahoilla on pystytty perustamaan nuorten päihdehoidon yksikkö ja lisäämään esimerkiksi lääkkeettömän ja laitoshoidon osuutta hoidoista sekä psykososiaalista tukea mm. lisäämällä järjestöavustuksia vertaistukea järjestäville yhdistyksille. Mikäli halutaan laittaa päihdehoito kunnolla kuntoon, vaatii se vähintään ………. euroa – ehkä enemmänkin. Kyse onkin siitä, ollaanko valmiit maksamaan lisää veroja ja satsaamaan päihdehoidon palveluiden resurssilisäyksiin. Sotessa on myös muita tärkeitä ja merkittäviä tarpeita. Oikeastaan pitäisi aina puhua samalla rahasta, kun puhutaan palveluista ja niiden kehittämisestä”

Juuri näin. Rahasta on kyse aina kun palveluita tuotetaan ja tarjotaan, ilmaisia palveluita ei ole. Pitäisikö miettiä lisäksi mihin me haluamme rahaa budjetoida? Onko tärkeää miltä näytämme vai miten voimme?

Erään kirjoittajan kommentti:

”Budjettia suunnitellessa tuijotetaan silti liikaa kylmiin numeroihin. Jätetään satsaamatta x määrä euroja päihdehoitoon, mutta maksetaan sitten x määrää extraa esim. erikoissairaanhoitoon ja lastensuojeluun. Asia ei ole luonnollisesti helppo, mutta jokainen ymmärtää, että säästö väärässä kohtaa vain lisää menoja muualla ja ne kumuloituvat. Nyt on käynyt niin.”

Vastaus edelliseen kaupungin ”apualaispäälliköltä”

”Periaatteellisella tasolla olet aivan oikeassa, paitsi ettei sotessa, kun kyse ihmisten ongelmista ja sairauksista, asiat tapahdu niin yksikertaisesti ja yksioikoisesti, että siirtämällä eurot päihdehoitoon, niin resurssien tarve lastensuojelussa ja erikoissairaanhoidossa merkittävästi vähenisi. Se olisikin hienoa, jos näin kävisi. Yleensä toiveikkaista budjettisiirroista seuraa kuitenkin ylityksiä toiseelle jälkikäteen. Kyse on niin monimutkaisista ongelmakentistä ja tietty henkilöstö sekä tilat tarvitaan kuitenkin.”

Vastauksena erään kirjoittajan kommenttiin vastasi toinen kirjoittaja:

”Meidän pitää myös tuoda nämä asiat voimakkaammin valtuustoryhmään, hakea tuki sieltä ja tehdä sitten määärärahaesitykset lautakunnassa. Keskustelu asiasta on tärkeää, mutta se ei yksin riitä”

Edelliseen kommenttiin vastauksen antoi kaupungin ”apulaispäällikkö”:

”Eurolisäykset soteen ovat myös suoraan pois kuntataloudesta ja tulevaisuuden kunnasta. Kannattaa kuunnella kaupungin ylintä johtajaa tarkalla korvalla”

Edellistä ”apulaispäällikö” mietettä lukiessani minut valtasi surun tunne. Onko siis todella niin, että kaupungin pomot näkevät sote-menoihin lisättävän raha olevan poissa kaupungin tulevaisuudesta? Siis meiltä asukkailta, koska me olemme kaupunki ja meidän hyvinvointi ja terveys määrittelee kaupungin tulevaisuuden. Ulkoistetaan palvelut ja samalla vastuu? Ilmaista palvelua ei ole. Kuten edesmennyt isoäitini aikanaan sanoi, hinta ja laatu kulkee usein käsikädessä. Viidelläkympillä ei saa sadaneuron tuottetta, paitsi jos tinkii laadusta ja käytetystä ajasta.

Onko heidän mielestä kaupungin tulevaisuuden kunta jotain muuta? Jotain, joka mahdollisesti näkyy ulkokuorena ja se mitä on sisällä ja joka ei ulospäin näy, on vähemmän tärkeää. Olen hämilläni.

Rahallista satsausta tarvitaan ja se on totta. Kuinka paljon, se on sitten eri asia. Meillä on päihdehoitoon olemassa jo valmiit fasiliteetit, meillä pitää vain olla halua ja tahtoa, vaikka aihe ei kovin seksikäs olekaan. Sen sijaan ajatusmaailmalla, sijoitus soteen on poissa tulevaisuuden kunnalta ja kuntataloudesta on pöyristyttävä ajatuksena. Näin toimiessa me todellisuudessa vain lisäämme kulujamme tulevaisuuden kunnassa. Ne kulut tulee lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja moninkertaisina.

Lisäksi kun ajatellaan ja nähdään asia niin, että panostus päihdehoitoon ei vähentäisi merkittävästi kuluja erikoissairaanhoidossa ja lastensuojelussa, on myös aika erikoinen ajatusmaailma. Se vähentää niitä ja merkittävästi varsinkin pidemmällä aikavälillä. Väestön lisääntyessä kulut toki nousevat, mutta vältämme monta vältettävissä olevaa kulua/menoa. Jokaisen pitäisi käydä tutustumassa oman kotikuntansa viikonlopun päivystyksessä sairaalassa. Niin näkisi mitä todellisuus on. Luulen, että vähintään 70% kaikesta hoidosta siellä annetaan päihtymystilassa tapahtuneisiin loukkaantumisiin ja päihteiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Voi olla, että olen väärässä, todellisuus voi olla vain 60%. Mitäpä jos säästäisimme tästä kuluerästä esim. 20 %/vuosi? Mitä jos säästäisimme 20 % lastensuojelun kuluista/vuosi.

Säästöt satsauksista tulee pidemmällä aikavälillä ei yhden valtuustokauden aikana. Sen sijaan säästöt/leikkaukset esim. päihdehoidosta ne nähdään sosiaalimenoissa heti, mutta taas lisääntynyt tarve sairaanhoidolle ja lastensuojelulle, ne näkyvät myöhemmin. Niitä voidaan sitten ihmetellä ja taas joudutaan säästämään. Tämä on kierre, joka ei koskaan muutu, jos mikään ei muutu.

On tärkeää, että hoitojärjestelmään ”panostetaan” rahaa ja uskotaan, että se tuon positiivisia asioita mukaan. Mikäli se ei tuo mukanaan positiivisia asioita, niin enemmän kuin oletetaan ettei se kannata tai tuo positiivisia asioita, meidän on mietittävä miksi näin ei ole. Onko vika järjestelmässä, pitäisikö järjestelmää muuttaa ja toimia toisin tulevaisuudessa.

Itse olen ollut mukana päihdehoidon yrittäjänä/toimijana aika pitkään ja olen nähnyt, että arvomme ohjaa tekemisiä. Me teemme, jos näemme sen tärkeäksi, me korjaamme toimintaamme, jos jokin ei toimi oletetulla tavalla, me kuuntelemme asiakasta koska hän kertoo meille arvokasta tietoa ja kokemustaan. Tehdään asioista toimivia, paljon vähemmän byrokratiaa vaativia, koska ne eivät sitä vaadi. Näin itse toimin ja moni tuntemani toimija myös. Onhan eri sairaanhoitopiiritkin saaneet omista palveluista tuloksekkaita monella tapaa.

Miksi päihdehoitoa ei saataisi toimimaan, jos sitä halutaan ja sen on siis tahtotila. Käytetään jo olemassa olevia resursseja toisin ja tehokkaammin. Se on mahdollista eikä ole pois asiakkaan kohtaamisesta ja tai hoidon laadusta.

Kaiken tämän lukemani jälkeen, en enää ihmettele, ettei aiempiin yhteydenottoihini ole vastattu. Niitä ei ilmeisesti ole koettu tärkeiksi. Olisihan ne ollut pois tulevaisuuden kunnasta ja kuntataloudesta.

Tässä tällä erää mietteitäni ja ehkä taas jatkossa lisää. Jään ihmettelemään mihin tämä kaikki johtaa.

Ystävällisesti

Harri Nyman

päihdehoidon ohjaaja

raitis päihderiippuvainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s