Kiitos Perttu Jussilla mielipidekirjoituksestasi Tamperelainen lehdessä. Tampereen kaupungin rahallisista panostuksista päihdehoitoon päättää kaupunginvaltuusto. Siitä paljonko rahaa käytetään ja mihin tämä raha kohdennetaan. Kirjoituksissa keskitytään pitkälti huumausaineriippuvuuden hoidon tarpeisiin ja siihen, että toimiiko korvaushoito nykyisellään. Tähän en suuremmin kantaa tässä kirjoituksessani ota, mutta varmasti moni tietää kantani. KH ei toimi sille asetetuilla tavoitteilla nykyisellään, siitä puuttuu liian monta asiaa ja taas vastaavasti siinä sallitaan liian monta asiaa.

Sen sijaan kysymykseni kuuluukin, mikä on muiden riippuvuuksien hoidon laita tänä päivänä? Onko alkoholiriippuvuuden hoidon laajuus ja hoitoon pääsy tänä päivänä ajantasainen ja riittävä?

Oman näkemykseni mukaan ei, sitä se ei ole ja sitä sen pitäisi olla. Valtuusto päättää tulevaisuudessa myös tästä asiasta. Poliittisilla päätöksillä myös päihderiippuvuuden hoidon laadun ja sen riittävyyden kanssa on vain usein liian lyhyt jänne. Päätöksiä tehdessä pitäisi aina katsoa kauemmaksi. Nyt tehty panostus näkyy usein vasta pidemmällä aikavälillä ja toisin kuin säästöt. Mikäli säästetään, niin ”säästetty” raha summan näkyy nopeammalla aikataululla, mutta taas leikkauksen seuraukset näkyvät usein vasta myöhemmin.

Tästä esimerkin antoi minulle erään Suomalaisen kaupungin valtuuston puheenjohtaja. Keskustelin hänen kanssaan näistä säästötoimenpiteistä ja sanoin, että nyt kun säästämme päihderiippuvuuden hoidosta 10 000 €, niin maksamme viidessä vuodessa säästöistä viisinkertaisen hinnan. Hän korjasi näkemystäni ja sanoi, summan olevan ainakin kymmenkertainen.

Esimerkkinä toimii seuraava: katsotaan, että asiakas x ei ole intensiivihoidon tarpeessa ja hänelle riittää kotikatkaisu. Kotikatkaisuhan ei ole hoitoa, joka hoitaa riippuvuutta vaan se hoitaa riippuvuuden oireita. Tämä on tässä vaiheessa asiakas x:n toinen kotikatkaisu. Hän on aiemmin käynyt työterveydessä, hänelle ollaan määrätty masennuslääke, hän on terveyskeskuksessa käynyt, hän on aiemmin ollut sairaslomalla krapulan vuoksi, asiakas x ja puoliso ovat käyneet pariterapiassa ja jne jne.

Siis kaupunki on juuri ”säästänyt” hoidon hinnan esim. 6000,00 €. Kustannuksia on tullut tilalle tähän mennessä lääkärillä käynti, sairaanhoitajan luona käynti ja esim. kolmen päivän kotilääkitys vieroitusoireisiin.

Asiakas x sairastaa krapulaansa kotona ja ottaa ohjeiden mukaan lääkkeet. Hän sinnittelee tämän jälkeen häpeän ja ahdistuksen kanssa kotona ja työssä. Vaimokin on kovin tuohtunut ja lapset tietysti pettyneitä viimeiseen ”putkeen”. Kahden viikon kuluttua olo on jo parempi myös psyykkisesti ja tuleva viikonloppu kolkuttaa ovella. Niinpä asiakas x päättää hieman ilahduttaa itseään ja ostaa vain pienen määrän alkoholia. Onhan töissäkin jo mennyt paremmin. No kuinka ollakaan asiakas x:n mopo karkaa käsistä ja viikonloppu vierähtää autotallissa juomia siemaillen. Siinä ”nousuhumalan” suuressa viisaudessa hän päättää korjata viimeinkin autotallin oven. Ovi ei ole viimeiseen puoleen vuoteen toiminut moitteettomasti. Korjaustöiden ollessa kiivaimmillaan hän iskee vasaralla tms. itseään käteen. Tuskan parahdus on taloon sisälle kantautuva. Perhe juoksee hädissään katsomaan mitä heidän ”remottireiskalle” tällä kertaa on tapahtunut. Puoliso on ammatiltaan sairaanhoitaja ja osaa tehdä ”diagnoosin” välittömästi, asiakas x:n kämmen on turvoksissa ja ilmeisimmin murtunut. Tästä siis lähdetään kiivain liikkein sairaalan päivystykseen, samaan paikkaan, jossa puoliso on töissä. Päivystyksessä asiakas x:n käsi kuvataan, kipsataan/lastoitetaan ja hänelle kirjoitetaan särkyyn lääkettä. Puolison häpeän tunteet ovat ns. maksimissaan, onhan paikalla päivystyksessä hänelle tuttuja henkilöitä. Matka jatkuu monen tunnin kuluttua kohti apteekkia ja kotia. Sairaslomaa on kirjoitettu asiakas x:lle kaksi viikkoa. Hän siis on kaksi viikkoa poissa työstä. Sairasloman ajan kipua pitää lääkitä lääkkeiden lisäksi alkoholilla ja sitä henkistä tuskaan ei lievitä se, että puoliso muistaa muistuttaa juomisesta säännöllisin väliajoin. Puoliso alkaa olemaan henkisesti väsynyt ja samoin perheen lapset, heidän viikonloppu meni jälleen pilalle.

Myös puoliso jää väsymyksen ja henkisen taakan vuoksi sairaslomalle. Lääkäri kirjoittaa hänelle sairaslomaan kaksi viikkoa, diagnoosina masentuneisuus. Puoliso ei kehtaa lääkärille kertoa koko totuutta kodin tilanteesta. Perheen lapsista toinen on ns. kympin oppilas, hän keskittyy kotona pääsääntöisesti lukemiseen ja arjesta selviytymisen, odottaen hetkeä, jolloin hän pääsee muuttamaan kotoa pois. Toinen lapsista oireilee huomionhakuisella ja muita häiritsevällä käytöksellään. Kukaan ei vielä ymmärrä, että tämä on hänen tapansa purkaa pahaa oloaan, Hän käy koulunpsykologilla, mutta lojaali kun on ei paljasta perheen salaisuutta. Hän edelleen häpeää sitä ja toisinaan tuntee syyllisyyttä tilanteesta. Mikäli olisin parempi lapsi, niin kaikki olisi paremmin. Lapsen oirehdinta koulussa aiheuttaa sen, että hänen pitää käydä myös psykiatrin luona, hänelle määrätään levottomuuteen lääkitys ja hoitojakso nuorten psykiatriaan.

Kahden viikon sairasloman aikana asiakas x on lähtenyt käymään mökillä. Mökki pitää saada kuntoon näin kevään aikana (tosiasiassa on helmikuu), mutta asikas x:n kalenterissa se tarkoittaa kevään korvaa. Hän lähtee mökille käsi lastassa ja tietysti rautakaupan ja Alkon kautta. Siinä sitten kuistilla touhuillessa, saunaa lämmittäessä ja omasta-ajasta nauttiessa asiakas x kompastuu ja satuttaa jo aiemmin telomansa käden ja tämän lisäksi hänen silmäkulma aukeaa. Siihen loppuu mökin kesäkuntoon laittaminen ja saunanlämmitys, mutta ei alkoholin nauttiminen. Hieman myöhemmin naapurimökin Pera, joka myös on mökkiään katsastamassa, lähtee viemään asiakas x:n sairaalan päivystykseen. Päivystyksessä käsi kipsataan uudestaan ja silmäkulmaan laitetaan tikkejä. Puolisolle ei saa kertoa tätä asiakas x vakuuttelee päivystyksen henkilökunnalle ja tietysti Peralle. Hän siis laittaa perheen lisäksi mökkinaapurin ikävään välikäteen, pyytää valehtelemaan tarvittaessa. Ei kun takaisin mökille ja kaupan kautta, olutta matkaan.

Yön nukuttuaan ja hieman aamupalaa nautittuaan asiakas x lähtee kotia kohden ja mielessään selviytymisselitys puolisolle. Saapuessa mökiltä kaupunki alueelle, kuinka ollakaan hän ”joutuu” puhallusratsiaan. Pirteä puhallus mittariin osoittaa, että ajokunto ei ole lain edellyttämällä tasolla. Lukema 1.1 prommillea ei jätä selityksille sijaa. Matka käy verikokeiden kautta poliisilaitokselle, jossa hän saa luovuttaa ajokortin pois ja ajo-oikeus poistuu välittömästi. Asiakas x:n auto jää laitoksen pihaan odottamaan noutoa pois. Sen tekee seuraavana päivänä puoliso. Puolison masentuneisuutta tämä ei ainakaan helpota, päinvastoin. Ahdistus vain lisääntyy. Asiakas x:lle tapahtunut ”vahinko” on erittäin haitallinen, hän on ammattiautoilija. Ajo-oikeuden poisto hankaloittaa hänen työtään. Tämän tapahtuman jälkeen on poliisien tehtävä myös ilmoitus lastensuojeluun, tämä aiheuttaa toimenpiteitä sitä kautta.

Tässä hässäkässä hänen sairaslomaansa on tullut kaksi viikkoa pidennystä ja tästä työnantaja ei ole riemuissaan. Kun selviää, että ajokortti on poissa vähintään puolivuotta, tulee eteen hankalia tilanteita. Miten asiakas x pystyy tekemään työnsä ja mitkä ovat tästä perheen taloudelliset seuraukset. Perheen molemmat aikuiset ovat nyt sairaslomilla.

Asiakas x rohkaisee mielensä ja päättää hakea apua pahenevaan päihdeongelmaansa. Hän soittaa kaupungin päihde- ja mielenterveystyöhön, heti kun löytää oikean numeron ja saa selville oikein henkilön, tähän kuluu aikaa tovi. Puhelimeen vastataan ja asiakas x saa ajan kaupungin työntekijälle kahden viikon päähän. Kahden viikon kuluttua asiakas x saapuu paikalle ja noin 45 min keskustelun jälkeen sairaanhoitaja/sosiaalityöntekijä lupaa tehdä palvelunohjaus pyynnön palvelunohjausyksikköön, josta vastaus kestää nykyisellään 3 – 4 viikkoa, jona aikana hoidontarpeenarvioinnin työryhmä kokoontuu ja tekee päätöksen. Asiakas x:n toive laitoskuntoutuksesta kirjataan palveluntarpeen arviointiin tiedoksi, asiakas on myös kertonut, että tilanne on jatkunut ja hiljalleen pahentunut viimeisen 10-vuoden ajan. Todellisuudesta ei kuitenkaan tässä vaiheessa tiedä kuin asiakas x ja perhe. Asia on perheen yhteinen salaisuus.

Asiakas x saa mukaansa mm. juomapäiväkirjan, vinkkejä juomisen vähentämiseen jne. Asiakas x sinnittelee taas ilman alkoholia ja odottaa päätöstä. Viimein päätös saapuu kirjeitse kotiin ja päätöksessä kerrotaan, että laitoskuntoutusta asiakas ei tarvitse, mutta aloitetaan välittömästi tarkempi hoidontarpeen arviointi ja sen myötä mahdollinen kaupungin avohoidollinen toimenpide. Tarkempaan hoidon tarpeen arviointiin on varattu aika kolmen viikon päähän, juuri samalle päivälle, kun asiakas x:llä on sovittuna loukkaantuneen käden lopputarkastus. Asiakas x ilmoittaa tästä sairaanhoitajalle/sosiaalityöntekijälle ja niin jo varattu aika siirretään kahta viikkoa myöhemmäksi. Tässä vaiheessa puoliso on ollut jo useamman kerran vuosien varrella yhteydessä kaupungin ei osastoihin. Tilanteen vakavuutta ei olla tajuttu ja kuinka sitä voitaisi ymmärtää, kun ei ole asiakas x:n tai hänen puolison kanssa kunnolla edes asiasta keskusteltu.

Sairasloma murtuneesta kädestä loppuu ja pitäisi palata työhön. Asiakas x:llä ei ole siis ajo-oikeutta, joten työhön palaaminen viivästyy ja hänet lomautetaan. Hän ei siis voi tehdä työtään nykyisessä tilanteessa, johtuen hänen päihderiippuvuudestaan ja sen mukaan tuomasta yhdestä seurauksesta. Asiakas x turhautuu ja päättää, että nyt saa riittää tämä häpeä, ahdistus ja levottomuus. Hän suuntaa matkansa kauppaan ja sinne hän päättää mennä autolla, sen verran nyppii. Lastattuaan lastin auton takapenkille hän suuntaa jatkamaan mökin kunnostusta. Hänen pitää nyt odottaa, että hoidontarpeen arviointia, siihen on aikaa vielä useita viikkoja. Olotilaan ja epätoivoa ei vähennä yhtään se, että puoliso on uhannut avioerolla ja on parhaillaan kahden viikon hoitojaksolla psykiatriassa. Lapset 15 ja 16-vuotiaat ovat kotona ja keskittyvät koulun käytiin, heitä on kaitsemassa puolison äiti.

Niinpä askareet mökillä saavat jatkoa. Mökillä vierähtää viikko ilman suurempia ongelmia ja tapaturmia. Eihän ryypätessä ja mökin sisällä istuessa ihmeemmin mitään voi sattuakaan. Ei mökkiä kyllä kesäkuntoon ole saatu, päinvastoin. Siivottavaa riittää.

Viikon kuluttua asiakas x:n mökkimatkan aloituksesta pitäisi lähteä kotia kohden, olisi asioita kotipuolessa hoidettavana. Fyysinen kunto vaan on niin heikko, että pelottaa lähteä. Edellinen yö on ollut eriskummallinen, kaikenlaisia asioita on mietitty. Kaikesta ei oikein osaa ottaa selkoa, onko ne totta vai ei. Pakatessaan autoa asiakas x tuntee outoja olotiloja ja lopulta hän lyyhistyy auton viereen. Onneksi toinen mökkinaapuri Masa on saapunut aamulla omalle mökilleen ja näkee sattumoisin tilanteen. Masa rientää paikalle ja näkee asiakas x:n kouristelevan maassa. Hän ei tiedä mitä pitäisi tehdä, joten hän soittaa hätäkeskukseen ja saa ohjeistusta. Aika kuluu ja paikalle saapuu ambulanssi, jonka ensihoitajat tarkistavat tilanteen asiakas x:n ollessa jo tajuissaan. Kaikki tilanteessa näyttää suht normaalilta ja ensihoitajat konsultoivat lääkäriä puhelimitse. Päätetään, että tarvetta juuri nyt ei ole sairaalakäynnille, mutta annetaan asiakas x:lle tilannetta rauhoittavaa lääkettä ja kehotetaan ottamaan yhteyttä omalääkäriin, jos tarvetta tuntee.

Hetken toivuttuaan asiakas x päättää lähteä varovaisesti kotia kohden. Kotimatkalla hän pysähtyy kaupalle. Tehtyään ostokset asiakas x palaa autolle ja aiemmin päivällä olleet oireet eivät varoita vaan hän menettää tajuntansa uudestaan. Valveutuneet kansalaiset soittavat välittömästi hätäkeskukseen ja paikalle saapuu ennen pitkään ambulanssi ja nyt myös poliisi. Paikalta asiakas x kiidätetään pikaisesti ensiapuun, jossa hänet tutkitaan tarkoin. Tämän sattuneen tilanteen myötä poliiseille selviää, että autoa on ajanut henkilö, joka aiemmin on menettänyt ajo-oikeuden. Tästä tietenkin aikaan tulee asiakas x:lle jälkiseuraamuksia, kunhan nyt ensin sairaalajakso on takana. Asiakkaalla epäillään epilepsiaa, siitä ei kuitenkaan vielä ole varmuutta. Puhalluskokeessa ei ole promilleja ollut ja asiakas x kertoo olleensa viikon mökillä askareissa sekä juoneensa siellä ihan normaalisti, ei mainittavia määriä kuitenkaan. Tästä seuraa jatkotutkimukset ja niistä tarkempaa tietoa tulee asiakas x:lle kotiin, siis kutsu jatkotutkimuksiin. Autolla ajoa pitää välttää, joten lääkäri määrää ajokieltoa varmuuden vuoksi. Poliisit sen ovat tehneet jo aikaisemmin, mutta nyt se on tuplana.

Kotiuduttuaan odottaa soittopyyntö poliisille. Virkavalta pyytää ensi sijassa käymään poliisilaitoksella hieman selvittelemässä asioita. Niinpä asiakas x menee käymään ja saa kuulla, että nyt ei ole kaikki mennyt kuin strömsöössä. Joten ajokieltoa tehostetaan ja siitä muistutetaan. Nyt mennään käräjille, jossa puidaan rattijuopumusta ja ajo-oikeudetta ajoa ja kortti lähtee varmasti. Asiakas x:lle ensimmäistä kertaa joku kodin ulkopuolelta sanoo, että sinulla on päihdeongelma ja tämä sanotaan kaikesta tapahtuneesta huolimattaa välittävästi. Kehotetaan hakemaan apua ongelmaan.

Mutta tätä apuahan asiakas x on jo hakenut ja on todettu, että hänellä ei varsinaista hoidon tarvetta ole, ei ainakaan akuuttia ja hän on edelleen jonossa odottamassa pääsyä tarkempaan hoidontarpeen arviointiin!

Mitä tästä yhdestä esimerkistä voidaan oppia. Tämä fiktiivisesti kirjoitettu kertomus on kuitenkin totta tämän päivän Suomessa.

Tässä tapauksessa on siis ”säästetty” hoitomaksu 6000,00 €.

Kustannuksia on tämän jälkeen tullut mm:

•  Kotikatkosta, sen myötä lääkärinkäynnistä ja sairaanhoitajan vastaanotosta.
•  Ensimmäisen autotalliremontin vuoksi käynti ensiavussa, röntgenkuvat, kipsaustoimenpide jne, asiakas x:n sairasloma ja samoin hänen puolisonsa sairasloma.
• Lapsen oireilu ja sen myötä psykiatrian hoitojakso + lääkitys. Toinen lapsista ei vielä ole ollut avun tarpeessa, hän on selviytyjä ”tyyppi”, hänen todennäköisesti hakee apua ongelmiinsa myöhemmin, muutettuaan kotoa pois ja aloittaessa omaa elämää.
• Mökkireissu nro 1. Käden uudelleen kipsaus, silmäkulmaan tikit, siis sairaalakäynti. Lisäksi mökkinaapuri Pera joutuu ikävään tilanteeseen, häntä on pyydetty olla kertomatta totuutta.
• Mökkireissu nro 1. Rattijuopumustuomio, ajo-oikeuden menetys ja työntekemisen hankaloituminen. Sairasloma ajan pidentyminen.
• Työhön paluu viivästyy ajo-oikeuden menettämisen johdosta, lomautus.
• Taloudelliset seuraukset perheelle.
• Mökkireissu nro 2. Epileptinen sairaskohtaus, ambulanssi, toinen epileptinen sairaskohtaus + sairaalahoitojakso + tutkimukset + tulevat lisätutkimukset + ambulanssi + ajo-oikeudetta ajaminen ja lisä sanktiot.
• Puolison 2 vko:n hoitojakso psykiatriassa + pidentynyt sairasloma.

Tästä siis selviää se, että kun säästämme 6000,00 € sosiaalipuolen menoista me maksamme ne takaisin moninkertaisesti terveydenhoidon kuluina. Hoitamattomasta päihderiippuvuudesta kärsii aina koko perhe ja lähipiiri. Krooninen, parantumaton ja etenevä sairaus, joka hoitamattomana tuottaa koko ajan suurempia ongelmia, rahallisia kustannuksia ja inhimillistä hätää. Säästöstä aiheutuu siis suunnattomat kulut. Olemme johtavia päättäjiä myöten huolisamme siitä, kuinka nuoriso voi huonosti ja on syrjäytymisvaarassa. Silti emme läheskään aina anna mahdollisuutta hoitoon, kun vielä moni asia olisi hoidettavissa ja estettävissä. Kysymykseni kuuluukin miksi? Emmekö ymmärrä sairauden mekanismeja ja seurauksia, emmekö halua ymmärtää? Olisiko asenteissamme korjaamisen varaa? Vaikuttaako asenteisiimme omat kokemuksemme? Jos vaikuttaa niin miten? Säälittävää, että joku juo itsensä tuohon kuntoon! Tämän olen kuullut kerran, jos toisen joku sanomana, mielestäni yhtä ”säälittävää” on lausua tuo. Toisaalta se voi myös kertoa siitä, että on helpompaan arvostella toista kuin kohdata oman elämän vastoinkäymiset, mitä ne sitten ovatkaan.

Tämä tällä erää aiheesta ja ehkä hieman tuonnempana lisää.

Ystävällisesti

Harri

Päihderiippuvuushoidon ohjaaja

Raitis alkoholisti