Pikkujoulut, mokasinko?!

Alla oleva kirjoitus ei ole varsinainen blogini vaan todellisuuden ja fiktion kautta kerrottu tapahtuma. Elämä on aikanaan ollut hyvin värikästä, rikkonaista ja alkoholismin koko kirjon täyttävää. Toivottavasti jaksat lukea.

On aika riemukkaiden pikkujoulujen, riemukkaat siksi, että näissä koko vuoden odotetuimmissa juhlissa osa juhlii ja osa juhlii ja tunnelmoi, kukin tavallaan!

Jokaisissa ”kunnon” juhlissa on paikalla aina jokunen tosi juhlija. Kotoa juhliin lähdettäessä on vakuuteltu, että ajoissa ja selvin päin saavutaan kotiin. Perhe epäilee, mutta antaa juhlijan lähteä, eihän he mitään muutakaan voi. Juhlija lähtee kohti juhlapaikkaa ja kotiväki jää jännittyneenä odottamaan aikaista kotiin saapujaa!

Vaan kuinka käykään? Juhlapäivänä on töistä lähdetty jo hyvissä ajoin, kurvattu Alkon kautta kohti kotia, auto ajettu talliin ja otettu ensimmäinen juhla ryyppy, tietenkin tallissa. Pikapikaa pesulle, tamineet päälle ja ajoissa kohti juhlapaikkaa, niin ajoissa, että ehtii ennen vuoden suurinta juhlaa hieman korottamaan juhla fiilistä juhlapaikan viereisessä pubissa! Kotona on kerrottu juhlien alkavan jo kello 17.00, kun ne tosiasiassa alkaa kello 19.00.

Kun sitten juhlapaikan ovet aukeavat ja juhlakansa saapuu paikalle, tulee paikalle myös firman tosijuhlijakin. Hän kerää juhlaväen katseet, ei suinkaan pukeutumisensa ansiosta, vaan hilpeän jutustelunsa ja viinalle tuoksahtavan hengityksensä ansiosta. Yleensä tämä kunnon juhlija jo tässä vaiheessa juhlaa yrittää iskeä ensimmäistä firman vastakkaisen sukupuolen edustajaa, vaan ei natsaa vielä, mutta odotetaanpa kun kunnon juhlija pääsee tanssin pyörteisiin.

Juhlat alkaa aina alkumaljalla, sen kumoaa kunnon juhlija tänäkin vuonna pohjanmaan kautta ja tarvittaessa auttaa muidenkin lasien tyhjennyksessä, onhan hän herrasmies, Mikki-Hiiri kravatti ja kaikki kostyymit vimpanpäälle!

Ruokailu alkaa, kunnon juhlija katsastaa ruokapöydän antimet ja toteaa, että samat pöperöt kuin viime vuonna, nappaa lautaselleen muutaman kinkunsiivun ja palanpainikkeeksi sinappisilliä, sekä tietenkin ison huurteisen jouluoluen, onhan nyt juhlat! Syötyään hän poistuu juhlapaikan baaritiskille, firman tarjoamat ryypyt on varustettu liian pitkillä tauoilla, siis tilanteen korjaus ja pari nopeaa näkäräistä huiviin!

On vuoro pikkujoulujen ohjelman! Ohjelma alkaa pomo juhlapuheella firman kuluneesta vuodesta ja taloustilanteesta, hieman myös valotetaan tulevaa vuotta ja kiitetään kaikkia panoksesta, jonka ovat pyyteettömästi yritykselle antaneet. Tässä vaiheessa kunnon juhlija heittää taaimmaisesta pöydästä muutaman sutjakkaan välispiikin, nauraa päräyttää perään omille ”vitseilleen”, muiden seuratessa vierestä, hieman nolostuneena ja antamalla pomolle raikuvat taputukset hyvästä puheesta. Samoin kunnon juhlijakin antaa ensimmäiset kunnon taputukset, tosin vieressä istuvan vastakkaisen sukupuolen edustajan takamukselle, kukin siis taputtaa tavallaan, hän heittää vitsin perään ja nauraa rämäyttää taas!

Juhlat soljuvat hiljalleen eteenpäin, orkesterin soittaessa tanssimusiikkia ja kunnon juhlijan kertoessa baaritiskillä ”huimia” vitsejään, kuuntelijoiden vaihtuessa vierellä. Lasi toisensa perään tyhjenee ja niinpä juhlija jossain näiden lukuisten näkäräisten välissä rohkaisee mielensä ja päättää siirtyä tanssilattian puolelle. Tovin seurattuaan ja katsellaan etsien sopivaa tanssikumppania, hän päättää suupielensä pikkutakin hihaan pyyhittyään lähteä kohti firman kauneinta henkilöä. Saapuessaan pöydän viereen missä kyseinen henkilö istuu tarinoiden muiden kanssa, juuri pyytäessään lupaa seuraavalle hitaalle kappaleelle, häntä hänen omasta mielestään törkeästi etuilee, kukapa muukaan, kun firman ”vittumaisin” henkilö, henkilöstöpäällikkö, varsinainen mulkku mieheksi! Tämän myös kunnon juhlija hänelle selvällä suomen kielellä ilmaisee! Vaan ei yrittänyttä laiteta, palattuaan baaritiskille, hän tilaa tupla jallukolan ja päättää tehdä selvän suunnitelman silmälläpitäen seuraavia hitaita kappaleita, onnistuuhan sen perkele, aivan sata varma, näin hän miettii ja katsoo itseään baaritiskin peilistä, ei paha, olenhan illan komein henkilö, päällään Mikki-Hiiri kravatti ja jo parit pikkujoulut nähnyt pikkutakki, sekä tässä vaiheessa iltaa vielä kaikki muukin tarpeellinen vaatetus.

Ilta jatkuu ja niin myös kunnon juhlijan tarinointi! Nyt hän on siirtynyt saman osaston työkavereiden kanssa virittelemään pöytäkeskustelua, aiheena niin kuin aina firman juhlissa on, firman talous, paskat palkat, stressaava työ, orastava mahahaava ja firman vittumaisin henkilö, henkilöstö päällikkö. Näistä aiheista kunnon juhlijalla on vankka mielipide, varsinkin paskasta palkasta ja henkilöstö ”mulkusta”! Ainoa huonopuoli tässä suhteellisen kovaäänisessä keskustelussa on, että henkilöstö ”mulkku” istuu viereisessä pöydässä, kunnon juhlijan selän takana, vierellään firman kaunein henkilö! Tässä vaiheessa iltaa tällä ei tunnu olevan suurtakaan merkitystä kunnon juhlijalle, muu pöytä seurue on hieman vaivaantuneena, paitsi talousosaston johdon assistentti, henkilöstö ”mulkun” ex-puoliso! Siispä kaksi niin samoin ajattelevaan ja tuntevaan henkilöä päättää lähteä yhdessä kohti tanssi lattiaa, on aika illan toisien hitaiden kappaleiden. Tanssin lomassa kunnon juhlija ja johdon assistentti vaihtavat märät suudelmat, kunnon juhlijan hieman kokeillessa johdon assistentin takamusta. Kappaleiden tauolla, kunnon juhlija päättää käydä pyytämässä orkesteria soittamaan oman suosikki kappaleensa, Frederikin Titanicin! Orkesterin solisti kertoo kunnon juhlijalle, että nyt aika hitaiden kappaleiden, mutta katsotaan myöhemmin, josko soitettaisiin, aikansa väiteltyään kappaleiden soittojärjestyksestä solistin kanssa, kunnon juhlija kera partnerinsa poistuu tanssilattialta, kertoen oman mielipiteensä orkesterin musisoinnin tasosta ja solistin ulkonäöstä, lähtiessään tanssilattialta kohti baaritiskiä, huutaa vielä ilmoille, perkele, markan bavarotti!

Ohjelma numerot firman juhlissa vaihtuu, mutta yksi on varmaa, kunnon juhlija viettää aikaa baaritiskillä, seuranaan johdon assistentti! Illan seremonia mestari, firman palkanlaskija kuuluttaa ilmoille illan seuraavan ohjelmanumeron, TIETOKILPAILU! Nyt herää baaritiskiltä kunnon juhlijankin mielenkiinto ja hän päättää osallistua kyseiseen tietokilpailuun! Adjutantikseen hän ottaa johdon assistentin ja pari terävää näkäräistä. Kilpailu alkakoon. Nyt samassa pöydässä hänen kanssaan istuu viimevuotisen tietokilpailun voittaja, lähettämön pojankloppi! Hieman kuittailtuaan pojanklopille alkaa kunnon juhlijan aivonystyröiden valmistautuminen tietokilpailuun, hän lähettää seuralaisensa johdon assistentin hakemaan baaritiskiltä pari terävää näkäräistä lisää, ei kunnon kilpailuun pidä varustautua huonoilla eväillä, ei varsinkaan firman tarjoamalla laihalla litkulla, jota booliksikin kutsutaan.

Tunnelma on katossa jo ennen ensimmäistä kysymystä ja kunnon juhlija päättää vielä hieman keventää juhlatunnelmaa, heittämällä ilmoille kommentin firman palkanlaskijan, joka siis seremonia mestarina ja tietokilpailun kysymysten esittäjänä toimii, vaatetuksesta! Onko äitisi valinnut asusteesi, kun näyttää olevan Marinmekko! Kunnon juhlija nauraa rämäyttää ja johdon assistentti samoin, muu juhlaväki ei!

On aika ensimmäisen kysymyksen! Kuka suomalainen naishenkilö on aikanaan toiminut YK:n apulaispääsihteerinä ja ollut myös presidenttiehdokkaana. Hetken hiljaisuus ja juhlaväki kirjaa vastauksiaan paperille, vaan kunnon juhlija jo kunnon juhla tunnelmassaan ei malta olla tuomatta ilmi omaa vankkaa tietämystään asiasta, hän kajauttaa ilmoille vastauksensa – SYLVI SAIMO! Juhlakansa repeää nauruun ja orkesteri antaa raikuvat fanfaarit! Voitonriemuisena jo ensimmäisen kysymyksen jälkeen, alkaa kunnon juhlija paukuttelemaan henkseleitään, komeita kukkakuvioilla varustettuja sellaisia! Kysymys toisensa jälkeen tietokilpailu etenee ja viimeiseen kysymykseen kaikkien vastattua, kuka paperille ja kuka ilmoille vastauksen kajauttaen, on aika vastausten! Kunnon juhlija on jo valmiiksi tilannut pöytään pullon kuohuvaa ja pari terävää näkäräistä lisää, voittohan on varma! Seremonia mestari ilmoittaa ensimmäisen kysymyksen vastauksen, HELVI SIPILÄ! Kunnon juhlija meinaa tukehtua kuohuviiniinsä ja ilmoittaa suureen ääneen, että mene räkänokka tarkistamaan tietolähteesi, se on SYLVI SAIMO! Kinastelun äityessä, alkaa kunnon juhlija lähestyä tietokilpailun vetäjää, onneksi ei käsirysy äidy kovin pahaksi, kiitos valppaiden työkavereiden. Kunnon juhlijaa rauhoitellaan, ensimmäisen kerran työkaverit kehottavat häntä lähtemään pikkuhiljaa kotia kohti, mutta mitä vielä, kellohan on vasta noin 22 – 23, ilta on nuori ja niin on kunnon juhlijakin. Tilanne rauhoittuu ja kunnon juhlija nielee tappionsa, ainakin näennäisesti, poistuen kera seuralaisensa kohti baaritiskiä, unohtaen kuohujuomansa ja muutaman vajaan näkäräisen pöytään. Pienen orastavan nujakan tiimellyksessä on kunnon juhlijalta paita tullut housuista ulos, vaan ei haitta, tuskin sitä edes huomaa kunnon juhlija, muu juhlaväki kyllä!

Orkesteri jatkaa soittoaan ja soitto vuorossa on nyt Reetun Titanic! Tämän kuultuaan kunnon juhlija lähtee seuralaisensa kanssa kohti tanssilattiaa, nopeat tanssin pyörteet, liukas pohjaiset uudehkot jo muutaman jazzin nähneet kengät auttavat kunnon juhlijaa armottomaan tanssin sykkeeseen. Pari pyörähtelee, liikkuu ahtaalla lattialla, hieman tönäisten muita tanssijoita, astuen muutamien tanssijoiden varpaille, vaan tästä tuskin haittaa on, pääasia, että muut huomaavat tanssitaidon! Tässä tiimellyksessä kunnon juhlijan olkapäälle koputtaa joku! Kukapa muu, kun henkilöstä ”mulkku”, huomauttaa että lattialla on muitakin ja kehottaa varovaisuuteen. Tästä hieman suivaantuneena kunnon juhlija huomauttaa kyseistä mulkvistia, että jos ei hän itse osaa tanssia, pitääkö puuttua niiden tanssiin, jotka sen taitaa, samalla kun kunnon juhlija saa lauseensa loppuun, törmää hän ja seuralaisensa tanssilattian reunalla olevaan pöytään, rojahtaen sen päälle, kaataen pöydän ja pöydällä olleet juomat, sen ympärillä olleiden syliin. Jotta mikään ei jäisi epäselväksi ryntää kunnon juhlija henkilöstö ”mulkun” kauluksiin kiinni ja kovaan ääneen syyttää häntä tapahtuneesta. Juhlakansa todistaa tapahtumaa aitiopaikalta, myös firman toimitusjohtaja, sylissään muutama lasillinen vielä hetki sitten pöydällä ollutta firman tarjoamaa punaista boolia!

Kunnon juhlija tässä tuoksinassa unohtaa seuralaisensa lattialle, josta hänet nostetaan ylös. Jostakin selvittämättömästä syystä myös kunnon juhlija huomaa tapahtuneen ja unohtaa jo aluillaan olevan käsirysyn, nappaa seuralaisensa kainaloon, puristaen häntä etumuksesta ja suuntaa kohti baaritiskiä tilaten muutaman terävän näkäräisen. Illan kyyhkyläiset päättävät mennä livertelemään nurkkapöytään. Samassa pöydässä istuu lähettämön pojankloppi kesätyö tytön kanssa, niinpä kunnon juhlija kera seuralaisensa päättää piristää nuorenparin illan viettoa! Ei aikaakaan, kun muutaman nasevan vitsin ja piikittelyn jälkeen lähettämön kloppi lähtee oman seuralaisensa kanssa pois pöydästä, peräänsä hän saa kovaan ääneen huudetun ”illan parhaan” letkautuksen, varo kloppi ettei neitsyys katoa!

Firman henkilöstö jatkaa juhlintaansa, onhan kello vasta hieman yli puolenyön. Kunnon juhlijakin jossain vaiheessa iltaa on muistanut lupauksensa aikaisesta kotiin tulosta. Hän on käynyt miestenhuoneesta soittamassa puolisolleen ja kertonut, olevansa tulossa ihan kohta, vielä menee tovi, on niin hyvät jutut ja ohjelma täällä, että hetken vielä viivyn, mutta kohta tulen, aivan varmasti, pusi pusi rakas.

Aivan kohta kunnon juhlija tuleekin, vaan ei kotiin! Hän on seuralaisensa kanssa, eli henkilöstö ”mulkun” ex-puolison kanssa poistunut juhlapaikan alakertaan, saunaosastolle, tarkemmin sanottuna saunaosaston miesten vessaan, siellä hän epätoivoisesti jo kohtalaisen hyvässä humalatilassa yrittää yhdessä seuralaisensa kanssa saada vaatetusta hieman vähemmäksi, onhan tarkoitus näyttää omaa osaamistaan rakastelun mestarina! Eikä aikaakaan, kun tulee, ei kotiin vaan miestenhuoneen lattialle, äheltäen ja kiroillen huonoa tuuriaan kunnon juhlija päättää ottaa aktin uusiksi, vaan myöhäistä on, seuralainen on nukahtanut wc-istuimelle! Hetken kunnon juhlija yrittää seuralaistaan herättää, vaan uni on syvä ja niin on myös juhlijan pettymyskin. Kerrankin olisi seuralainen saanut kunnon kyytiä! Voi perkele!

Kunnon juhlija päättää jatkaa illanviettoaan ja palaa takaisin yläkertaan, juhlatilaan! Ajatuksissaan palata tarvittaessa alakertaan, jos ei muuta irtoa! Vaan antaa seuralaisen nyt levätä, niin jaksaa sitten. Hänellä kun on niin huono tuo viinapää!

Yläkerrassa juhlat jatkuu, osa väestä on jo poistunut, onhan osalla aamulla töihin meno! Kunnon juhlija katsahtaa kelloaan ja mumisee itsekseen, että tässähän on vielä monta tuntia! Juhlien ohjelmavuorossa on nyt toinen illan karaoke kierros. Tämän tilaisuuden päättää kunnon juhlija käyttää hyväkseen, menihän ensimmäinen kierros ohi, syytä vaan miksi näin kävi hän ei muista. Kunnon juhlija täyttää lapun, valittuaan tarkkaan kappaleen, jonka hän aikoo esittää ja sillä hurmata firman toimitusjohtajan puolison, kappaleeksi valikoituu Baddingin, fiilaten ja höyläten! Miettien samalla, miten on voinutkin olla huomaamatta tuota kaunista ilmestystä! Samalla miettien mitä v……..a tuo henkilöstö ”mulkku” tekee pomon pöydässä? Niinpä ennen oman kappaleen vuoroa, hän päättää käydä tiedustelemassa asiaa! Saapuessaan pöytään, joka on nostettu jaloilleen, johon vaihdettu uusi pöytäliina ja kukat, sekä tuotu uudet boolimukit pöytään, muut seuraavat tilannetta hieman huolestuneena! Kunnon juhlija istuu pöytään, tietenkin pomon puolison viereen ja supisee hänen korvaansa! Pomo seuraa vierestä ja henkilöstö ”mulkku” myös, varastettu seuralainen vierellään, siis kunnon juhlijalta alkuillasta varastettu seuralainen vierellään, tähän asiaan pitää puuttua päättää juhlija, vaan hetken kuluttua vasta. Sillä ensin on vuorossa jutustelua pomon puolison kanssa. Muutamien sujuvien letkautusten ja ilmeisten ”rakastelu” ehdotusten sekä reidelle käden asettelun jälkeen pomon puoliso iskee mojovan avokämmen iskun kunnon juhlija kasvoille. Tästä suivaantuneena juhlija päättää kertoa muutaman totuuden, joita hän on viime vuoden juhlista asti kantanut sisällään, joita hän on pitkin vuotta yrittänyt pomolle puhelimessa kertoa, yö yksinäisinä hetkinä!

Pomo saa kuulla olevansa imbesilli, täysin munaton HOMO! Ei kuulemma ole ihmekään, että puoliso on noin äreä, kun ei saa munaa, kun ei pomosta ole antajaksi, eikä kunnon juhlijan parane kyllä alkaa antamaankaan, koska siitä saattaa tulla tippuri, niin paljon pomon puoliso kuulemma etelän matkoilla tavaraansa jakaa! Nyt valpastuu henkilöstö ”mulkku”, lähettämön kloppi ja palkanlaskija ja pyytää juhlijaa poistumaan paikalta välittömästi, tai muuten!? Muuten mitä huutaa juhlija ja heittää punaisen boolin ”mulkun” kasvoille ja sanoo, että muuten et seuralaista saisi, vaan pitää toisilta nekin varastaa, johan olet työssä kaikki hyvät ideatkin varastanut muilta, pääosin minulta!

Nyt reipas kolmikko ottaa juhlijasta kunnon otteen ja taluttaa häntä sivummalle. Pomon puolison jäädessä kyynelehtimään pomon kainaloon, toiset juhlijat häntä lohduttamassa.

Juhlijaa pyydetään poistumaan paikalta ja hänelle tilataan taxi! Yhtäkkiä juhlijalle tulee mieleen, että missä on johdon assistentti, hänen seuralaisensa ja perkele, karaoke kappalekin jäi esittämättä, ei saatana minä en lähde mihinkään! Juhlija väittelee vastaa ja lähtö yritykset juhlapaikalta eivät meinaa ottaa tuulta purjeisiinsa.

Puolen tunnin pyristelyn jälkeen noin kello 01.50, juhlija saadaan taxille ja kuskille kerrottua osoite! Taxi lähtee ja juhlat jatkuu vielä hetken, onhan nyt perjantai yö tai oikeastaan lauantain aamutunnit!

Ei aikaakaan, kun kunnon juhlija saapuu takaisin juhlapaikalle, taxikuski perässä. Taxikuski on aavistuksen kireänä, syykin selviää pian. Kunnon juhlijalla on housun sepalus ja vyö auki, sekä housujen etumus märkänä. Poistuminen juhlapaikalta oli niin ehdoton, että unohtui, eikä ollut mahdollisuuttakaan käydä miestenhuoneessa. Tästä juhlijalle tuleekin mieleen, että johdon assistentti, hänhän jäi alakertaan, sinne siis itsekin ja pöydästä vain kuohuvaa pullo ensiksi mukaan.

Sieltähän se seuralainen löytyykin, yksin ja varmasti kylmissään. Nyt pitää saada seuralainen hereille ja päästä hänen kotiin hänen vällyjen alle! Siis tuumasta toimeen! Viimein tokkurainen seuralainen heräilee ja kunnon juhlija tarjoaa juuri tätä tilaisuutta varten hankittua kuohuvaa. Ei aikaakaan, kun juhlija on saanut seuralaisensa vaatetuksen kuntoon, jäihän ne tovi sitten hieman huonosti. Juhlija pyyhkii seuralaisen vaatetukselta valkoista nestettä hieman paperilla pois, tosin mustaan vaatteeseen jää hieman jo kuivahtaneet jäljet, mutta siitä viis nyt yläkertaan, siellä on juhlat!

Illan sädehtivät parin saapuessa yläkertaa, on taxikuski jo poistunut, henkilöstö ”mulkku” on hänen kanssaan asiat sopinut, kertoo tämän myös juhlijalle. Juhlija pitää tätä nyt itsestään selvyytenä ja sanoo, että oli aikakin ”mulkun” käyttäytyä kuin mies!

Väki on uhkaavasti juhlista vähentynyt, paikalla ei enää montaakaan juhlijaa ole! Toimitusjohtajakin on lähtenyt puolisoineen kotiin, parempi niin, eihän tuo muuta kuin pilannut juhlien tunnelmaa. Toivottavasti otti puolisonsakin varmasti mukaan, kuivahko tapaus! Mahtaako edes kostua enää? Miettii juhlija puoliääneen mumisten.

Jumalauta kello 2.45, nyt kun pitää kiirettä, ehtii tilaamaan vielä muutaman terävän näkäräisen, itselle, seuralaiselle, lähettämön klopille ja hänen seuralaiselleen, siis yhteensä 20, ei kun ”mulkulle” myös, eli 25 näkäräistä! Mää tarjoon!

Pienen tovin puhuttuaan ja keskusteltuaan tarjoilijan kanssa päädytään tulokseen 15 näkäräistä, no parempi sekin kuin ei yhtään, aika vitun kireä tarjoilija, miettii juhlija! Mitä vittua, missä on mun lompakko, kuka on sen pöllinyt!!! Seuralainen, pomo, lähettämön kloppi vai ”mulkku”? Saatanan taxisuhari, se sen on vienyt, ihan varmasti on vienyt, kuka muukaan?! Nyt puhelinlinjat kuumiksi ja soitto taxiliittoon! Numero löytyy, hälyyttää, mutta eihän siellä saatana kukaan vastaa, eikö ne töitä tee, no poliisit sitten paikalle!

Lähettämön kloppi koputtaa juhlijaa olkapäälle, näyttää baaritiskille ja kysyy, onko tuo sinun lompakkosi? Mitä vittua se tuossa tekee, kuka sen siihen on laittanut? No pääasia et löytyi, maksetaan näkäräiset! Setelirahaa ei enää ole riittävästi, juhlija ei juhlatunnelmassaan muista pankkikortin (vaimon kortti, oma miinuksella ja pahasti) tunnuslukua ja tarjoilija alkaa hermostumaan. Näkäräiset on kaadettu, eli nyt rahaa tai muuten herra poistuu hyvin liukkaasti. On vain sekunneista kysymys, ettei illan neljäs kärhämä ala, kunnon juhlija on jo valmiina tirvasemaan baarimikkoa, mulkkua, homo taitaa olla sekin, mutta viime tingassa paikalle tulee lähettämön kloppi ja lupautuu maksamaan näkäräiset.

Sää oot kunnon jätkä, paras jätkä meidän firmassa, mä hoidan nää takaisin kyllä, se on ihan varma, sopertaa ääneen kunnon juhlija, pitäähän miehen olla sanojensa mittainen, eikö kloppi?

Hetken aikaa pöydässä istuu kunnon juhlija, johdon assistentti, lähettämön kloppi seuralaisineen, henkilöstö ”mulkkukin” on vielä paikalla, eikö sillä kotia ole, ihmettelee juhlija? Jostain paikalle saapuu firman palkanlaskija, tietokilpailun vetäjä. Jumalauta se taisi kusettaa mua, vaikka mulla oli vastaus oikein, ei perhana, pitäiskö tirvasta? No antaa olla, sehän on niin onneton rääpäle tuossa äidin ostamassa Marinmekon paidassaan, mutta viinoihin ei jumalauta koske! Näin ajatukset soljuvat ja kelluu juhlijan päässä! Kello on valomerkki, tarjoilijaa räpsäyttää valoja ja kertoo, että nyt on pikkujoulut ohi! Pöytäseurue alkaa hiljalleen valumaan kohti narikkaa, siis kaikki muut paitsi kunnon juhlija ja johdon assistentti, siis juhlijan seuralainen, heillä on vielä näkäräiset juomatta ja sitä paitsi, juuri nyt menossa kiihkeä suutelu, oikein kuolan vaihto, siltä se näyttää narikalla olijoiden ja baarimikon silmiin. Baarimikko käy asiasta huomauttamassa, ei herkästä hetkestä, vaan että nyt pitäisi poistua! Nytkö jo, tumaa kunnon juhlija, eihän tässä ole vielä edes alettu juhlimaan! Baarimikko tähän, että kyllä sitä ollaan jo siinä kunnossa, että kotia kohti pitäisi mennä! Vittu, mää en ole kännissä ja sitä paitsi mitä mun koti asiat sulle kuuluu, tuumaa aiheeseen juhlija! Samassa juhlijan mielen valtaa ajatus, jumalauta KOTI! Mitä kello on? Tämä ajatus on vain ohikiitävän hetken juhlijan harmina, ajatuksen keskeyttää seuralaisen, siis assistentin kuiskaus korvaan, haluuksä sä saada, mua panettaa ihan sikana!

Juhlija päättää sekunnin murto-osassa, että nyt on nopeet liikkeet valttia, kohta pääsee paneeeeeen!! Jes jes! Niinpä ei aikaakaan, kun baarimikkoa pyydetään tilaamaan taksi, kato kun oma puhelin on illanaikana saanut hieman kolhuja ja akkukin on suutuspäissä upotettu yhden ”kyrpä” Wileniuksen tuoppiin, mitäs alkoi vittuileen! Mää varotin! No enivei, taksi ja vähän äkkiä, nyt on pieni kiire! Kun baarimikko kääntyy soittamaan taksia illan kyyhkyläisille, käyttää kunnon juhlija tilaisuutta hyväkseen ja nappaa tiskiltä kuohuviini pullon ja jallupullon ojentaen ne takana olevalle assistentille.  Hei onko sulla rahaa, kysyy kunnon juhlija assistentilta, 2 euroa maksaisi taksin soitto! Samalla kun juhlija maksaa taksia, hän vinkkaa baarimikolle, et annappa nyt tämän tilaisuuden kunniaksi yksi pullo hyvää viiniä mukaan, kun olisi nämä ”jatkot”, laitan firman piikkiin! Tarjoilija miettii tovin, mutta suostuu pyyntöön, koska näin välttyy ilmeisiltä hankaluuksilta.

Muut juhlijat, jotka äsken olivat vielä narikalla hakemassa takkejaan, ovat jo poistuneet. Juhlijaa harmittaa yksi asia, perkele kun ”mulkku” kerkesi häipymään, olisi voinut sanoo sille, et kato kellä kävi flaxi, tuhkamuna!

Mutta antaa olla nyt, kyllä sitä kuitenkin vituttaa kun se näki et mää olen saamassa sen ex:n mukaan. Mitä, missä on mun takki? Kuka sen on vienyt ja kuka vastaa varkaudesta? Tuus tännä skyyppari, missä on mun takki hä?? Mää en lähde minnekään ennen, kun mun takki on löytynyt! Silloin assistentti kuiskaa, sun takki on alakerran miesten vessassa, se jäi meiltä sinne, muistaakseni! Voi, helvetti, nyt äkkiä hakemaan se!

Kiiruhtaessaan haparoivin asekelin kohti alakertaan, huomaa juhlija miesten wc:n seinässä varmuusväline automaatin, pari mukaan tumaan hän, ettei taudit tartu, näin toimii itsestään huolehtiva mies! Takki löytyy hieman rypyssä, hieman likaisena, mutta kuka sitä yöllä katsoo, ei kun menoksi!

Saavuttuaan yläkertaan takaisin ja assistenttin löydettyään suuntaavat he kohti ulko-ovea ja paikalle tullutta taksia. Perkele, taitaa olla sama taksi, kun aiemminkin, no sillä mennään, onhan ”mulkku” sopinut asian, jotain hyötyä siitäkin hyypiöstä, tuumaa juhlija. Taksiin sisälle mennessä, juhlija huomaa onnekseen, että kuski on vaihtunut, nyt on nuorempi vastakkaisen sukupuolen suhari ajossa. Assistentti antaa osoitteen, Kyntäjänväylä 2, ei kun sinne ja pillit päällä, säestää juhlija. Jälleen ohikiitävän hetken juhlija miettii kotiaan, ei perhettä vaan, paljonkohan talosta sais jos se myydä pätkäyttäis ja paljonko pitäis sijoittaa jos ostaisi kivan kaksion keskustasta, on taksi matkat niin kalliita. Saattaisi jäädä joku tonni, ens pikkujouluihin, on tämä sen arvoista!

Niin viimein taksi karauttaa Kyntäjänväylä 2 pihamaalle, kerrostaloalue! Assistentti maksaa kyydin, koska juhlijalla on rahat juuri nyt vähissä ja ”erehdyksessä” mukaan on tullut puolison kortti, jossa ei tietenkään ole luotto ominaisuuksia. Pitää jossain välin ottaa puolison kanssa puheeksi, että hommaa tälläisiä yllättäviä tilanteita varten luottokortin, ei kehtaisi laittaa toista maksaan. No, ensi viikolla maksan osuuteni, tai antaa olla, koko maksun maksan sanoo juhlija assistentille.

Alaovesta rappukäytävään, hissillä ylimpään kerrokseen, malttamattomana juhlija odottaa, että asunnon ovi aukeaa! Viimeinkin perillä, nyt alkaa tapahtumaan ja kellokin on vasta 04.02, eli aikaa on! Juhlijalle tulee mieleen, et vois laittaa tekstiviestin kotiin. Oma puhelin on paskana, mutta lainaan assistentin puhelinta ja laitan omankortin puhelimeen, mää oon nero! Tekstiviesti maailmalle ja kertomus kuinka kavereiden kanssa menee vielä tovi, ollaan varastopäällikön luona sökörinkiä pitämässä, mukava ilta takana, nähdään kohta ja pusi pusi!!!

Ei aikaakaan, kun otetaan maljat juhlien kunniaksi assistentin kanssa, ensin kuohuvaa ja sitten vielä jallua ja kylmää kraanavettä. Maljat ja sitten vällyjen alle, jes! Assistentti poistuu peseytymään, juhlija odottaa ja naukkailee paukun, jos toisenkin! Viimein assistentti saapuu ja on laittanut seksikkäät asut päällensä, juhlija käy kuumana, ottaa oikein pitkän ryypyn pullosta ja tarjoaa vielä kuohuvaa seuralaisellekin, herrasmies kun on. Samassa mieleen juolahtaa ajatus, laitanpa ”mulkulle” viestin, että tietääkö hän kenen seurassa olen ja mikä on homman nimi, sen verran ajatus siitä, että ”mulkkerssoni” hänen nokkansa edestä firman kauneimman henkilön vei kyrsii edelleen juhlijaa! Äkkiä sim kortin vaihto ja viesti menemään, siitäs sait!

Aamulla juhlija säikähtää ja ponkaisee pystyyn salaman nopeasti, mitä kello on ja missä minä olen? Assistentti makaa alastomana sängyssä, tyytyväinen ilme kasvoillaan! Juhlija alkaa hiljaa keräämään vaatetustaan ja pukemaan päälleen, varoen ettei seuralainen herää. Karmea olo, oksettaa, minähän olen humalassa! Kuohuviini pullo on tyhjä, jallupullossa on parisenttiä pohjalla, mutta onneksi firman piikkiin laitettu viini pullo on vielä koskematon. Oli se hyvä, että otin vähän firmankin piikkiin, ettei ihan kaikki mennyt omasta lompakosta. Millä täältä pääsee kotiin, missä päin kaupunkia mä olen, nämä ajatukset mm sinkoilevat juhlijan päässä! Olisikohan assistentilla yhtään jäänyt rahaa lompakkoon, pakko katsoa, kyllä mä nämä sitten ensi viikolla hoidan hänelle! On sillä, taitaa olla aika varakas henkilö, pitääpä muistaa! Mitä muuta kautta mä muuten tuon meidän firman assistentin tunnen, hän on ”mulkun” ex-puoliso, mutta mitä muuta? No ei tule tähän hätään mieleen, nyt viini mukaan, ”lainatut” rahat lompakkoon ja ei kun kotia kohti! En tiedä uskaltaako ihan vielä kotiin mennä, mutta sinne päin kuitenkin, onhan sekin jo vähän niin kuin kotiin päin.

Näin alkaa juhlijan matka monen mutkan ja mietinnän kautta kotia kohti! Ajatuksissa on mm mitä selitän, mitä kerron missä olen ollut, miksi menikin yön yli. Näihin kysymyksiin vastauksia etsiessään juhlija viettää tovin bussi pysäkillä, arvellen, että tuohon suuntaan, kun menee, niin pääsee keskustaa! Juhlijan paras juhlatunnelma on juuri nyt tipotiessään, viiniä naukkaillessaan hän yrittää miettiä eilisen tarkkaa kulkua, mitä tapahtui, kenen kanssa hän jutteli ja jne. Varmaankin ne hyvin menivät? Ei ainakaan huonommin kun vuonna 2002, jolloin hän sammui miesten vessaa, se oli kyllä pohja noteeraus!

Näitä tuumaillessaan hän suuntaa siis kohti kaupungin keskustaa, istuen bussissa. Eräältä pysäkiltä nousee autoon nuorimies, ollut hänkin ilmeisesti yökylässä? Ei jumalauta, sehän on lähettämön kloppi, nyt suojaan. Se ei saa nähdä mua, mitä mä sille kerron, missä olen ollut ja kenen kanssa! Mitähän mä olen sille eilen juhlissa puhunut, jää nyt sinne bussin etupenkeille, älä tule tänne perälle! Pakko hypätä seuraavalla pysäkillä pois, ihan pakko!

Juhlijan poistuessa bussista nopeasti pois ja bussin jatkaessa kohti keskustaa, alkaa juhlijalle hahmottua hiljalleen missä hän on! Tuosta kun kävelen kilometrin tai kaks, niin siinä on yks kuppila, taitaa olla siihen mennessä jo avannut ovensa, jään sinne hetkeksi miettimään mikä selitykseksi! Matkan tarvottuaan juhlija saapuu kuppilan ovelle, auki on, ei kun terävät ja mietintä käyntiin. Juhlija tilaa terävät näkäräiset ja, istuu loosiin miettimään, miten tässä näin kävi? No onneksi ei kovin huonosti, siis toivottavasti! Kohta aukeaa kuppilan ovi ja sisälle saapuu toinen hyvissä ajoin liikkeellä oleva ryypyn tarvitsija! Juhlija ottaa pitkää ryyppyä, kun hän huomaa kuka tulija on! Saatana, palkanlaskija! Mitä helvettiä se täällä tekee, onko se alkoholisti? No ei olis uskonut, eikös sillä ole puoliso ja kaikki, ei kun se taitaakin asua sen äitinsä kanssa, ilmankos! No mä huikkaan sen tähän pöytään, vai huikkaanko sittenkään? No nyt se huomas! Mitä se lähti pois!? Pelästy, ei kehdannut jäädä! No komea paita oli päällä, oikein Marinmekko! Ei jumalauta, Marinmekko, ei kait? Kyllä, mitä helvettiä mää siitä sille eilen sanoin? Ei kait mitään pahaa, toivottavasti en! No, yhdet vielä täällä ja sitten kohti kotia taas!

Niin juhlija jatkaa matkaa, olo hieman helpottaa, hän heittää tyhjän viinipullon ojaan. Hän jatkaa matkaa nuhruinen takki, sotketut housu ja pari nappia tiputtanut kauluspaita päällään kohti kotia. Yhtäkkiä juhlia huomaa, missä on Mikki kraka, mihin se on jäänyt? Assistentille, ei jumalauta, olen sen puolisolta saanut! No aina voin sanoa, että toimitusjohtaja kehui sitä niin kovasti, että lahjoitin sen hänelle, aika hyvä selostus!

Juhlija saapuu kaupungin ydinkeskustaan, kello alkaa olemaan jo yli puolenpäivän. Mitä kummaa sitä kertoo kotonaan, mitä? Tässähän ei nyt kyllä varsinaista hätää ole, kun tuli tuota rahaakin ”lainattua”. Paljonkohan sitä oikein otin? Voi hyvät pyssyt! Tätähän onkin ihan riittävästi. Ei assistentti mitään huomaa, kun maanantaina maksan heti pois ja kerron, että oli ihan pakko, kun piti korjauttaa puolison autoa, katsos kun mitä sitä ei kunnon aviosiippa toisen eteen tekisi? Enkä viitsinyt moisen asian ja rahan takia sinua herättää! Juu tämä on tähän kohtaan oikein hyvä selitys! Vaan puolisolla ei ole auto, no eihän se assistentti sitä tiedä! Läpi menee!

Jumalauta, Vehnänalkiossa on happy hour, pitääkin poiketa. Ei tiedä, vaikka olisi joku tuttu! Juhlija astuu sisään kyseiseen ravitsemusliikkeeseen ja tilaa oitis jallukolan, jallu alas ryypyllä ja toinen heti tilaukseen!

Nyt alkaa taas näyttämään tämä päivä hieman paremmalta, ei enää ahdista niin paljoa ja mitä mää oikeastaan stressaan, kyllä tämä tästä, menen vain tänään aikaisin kotiin, niin kaikki on selitettävissä! Vittu, kyllä mulla on pienet murheet, mullahan on rahaakin, puoliso kotona ja huomenna vasta duuniin, iltavuoro, pyhäpäivä rauhallinen työvuoro, siis ei pienintäkään hätää. Juhlatkin meni varmasti ihan ok, suotta mä sitä lähettämön kloppia pelkäsin, palkanlaskija taas ei kehdannut näyttäytyä. Kyllä olen vähän arvellutkin, että sillä taitaa juominen hieman lipsua käsistä!

Taidanpa ottaa vielä toisenkin, ei sitä yhtä kehtaa vain ottaa, luulevat pian ettei ole rahaa! No nyt menen tilaamaan ja kysyn samalla tarjoilijalta onko tässä lähettyvillä mitään muuta ravitsemusliikettä avoinna, kun tässä aamupäivä kävelyn kunniaksi voisi vielä käydä yhden ottamassa jossain!

Tarjoilija kertoo juhlijalle, että tuossa korttelin päässä on yksi kuppila, Palatsityttö! Juhlija ilmoittaa, että hänpä käy siellä katsomassa myös, on sopivasti tuossa kotimatkan varrella, eikä aiemmin ole kyseisessä ravintolassa käynytkään. Juhlijaa ihmetyttää hieman tarjoilijan katse? Juhlija kysyy, onko joku hullusti? Tarjoilija sanoo, ettei, mutta muistuttaa kuitenkin juhlijaa, että ei ole kaikkein turvallisinta olla ”aamupäiväkävelyllä” lakerikengät jalassa ja vetoketju kannattaa laittaa kiinni, nythän on marraskuun loppu! Juhlija nappaa jallukolan huikalla huiviin ja lähteen kohti seuraavaa, mumisten matkalla, että voi v mikä skyyppari, mitä se oikein luuli? Ajatteli varmaan et olen ollut eilisestä asti matkassa, pitäisi huolta vaan omista asioistaan!

Juhlija saapuu Palatsitytön ovelle ja astuu sisälle ravintolaan!   Jumalauta, tuttu tarjoilija ja pöydässä kakkososaston sähkömiehet, kavereita! Äkkiä jallukola ja sähkäreiden kanssa pöytää rupatteleen. Mitä sähkärit, hyvinkö loistaa ja juhlijan naurun remakka perään!

Yksi sähkäreistä muistuttaa juhlijaa satasen velasta, juhlija kaivaa kuvetta ja kertoo isoon ääneen, että rahaa on kyllä, rahvaat sivuun! Porukka ihmettelee, että mistä juhlija rahaa on saanut? No katoppako, isoisä otti ja kuoli, sillä nyt oli sitä rahaa sen verran, että minullekin siitä muutama satatuhatta liikeni. Tuosta olen autoliikkeestä tulossa, tilasin auto, tosin saan sen vasta puolen vuoden kuluttua, kun eihän noilla autokauppiailla ole varastossa, kun noita kansanautoja, Toyota, Nissan ym. Eikös tiellä sähkärit ole kaikilla Toyotat? No, kyllä tekin joskus kunnon autoon kiinni pääsette! Kuka ottaa lisää, mää tarjoon!

Pistähän tarjoilija viisi jallukolaa, tossa on tasaraha, kun tuttuja ollaan.

Aika rientää ja ennen kuin juhlija edes huomaa, alkaa olemaan jo hyvän matkaa alkuilta! Vaan eipä kello enää ole mikään rasite, pikemminkin sen vois myydä pätkäyttää jollekin halukkaalle vielä tänä iltana, onhan se sentään Raymond Weill, tosin ostettu Turkista pari vuotta sitten, mutta pakkoko sitä on kertoa! Kyllä sitä aina joku kukkoilija löytyy, jolla on sen verran ylimäärästä!

Juhlijan tarinointi jatkuu kera sähkärien, kukin tarjoaa kierroksia vuorollaan, mutta juhlija pitää huolen, että hän tarjoaa useimmin ja enemmän kuin muut! Juhlijalla alkaa taas kunto hiljalleen piiputtaan, mutta sitkeä kun on, niin periksi ei anneta! Tuttu tarjoilijakin käy huomauttamassa juhlijaa, että hieman rauhallisemmin voisi olla, koska kaikki ei välttämättä tykkää juuri Jamppa Tuomisesta! Mutta mitä näkeekään juhlija naapuri pöydässä, kukas siihen juuri istahti, henkilöstö ”mulkku” ja ryöstetty tanssikavaljeeri! Perkele, ”mulkkukin” taitaa olla juoppo? Juhlijahan päättää ottaa aiheesta selvää ja kysyy tätä suureen ääneen, lisäten vielä, että taitaa olla firman kaunein henkilö ”mulkun” matkassa rahan vuoksi! Ei tolla naamalla muuten vastakkaista sukupuolta sais, vittu se on varma!

Samassa juhlija tuntee kovan otteen olkapäässään, järjestyksenvalvoja, mitä vittua? Toi sen aloitti, vittuili heti kun pöytään pääsi ja osoittaa ”mulkkua” sormellaan. Vai mitä sähkärit, eikö? Ei auta mikään, nyt alkaa juhlijan matka kohti ravintolan ulko-ovea, sinne hänet avustetaan.

Kadulta juhlija päättää vielä näyttää paljasta persettään ravintolaan päin. Repiessään housujaan nilkoista takaisin ylös, jo muutaman vuoden käytössä olleet juhlijan juhlahousut repeävät haaroista, mutta se tuskin menoa haittaa, on sen verran voimakkaan pikkujoulun jälkitunnelmat nyt kyseessä!

Juhlija miettii jo tovin kotiin menoa, mutta se ajatus katkeaa kuin kananlento kun edessä näkyy Hotelli Puuma ja mieleen juolahtaa hotellin aulabaari, ei kun sinne, siellä on väkeä!

Juhlija saapuu aulabaarin ovelle ja vastaanotto ei ole suosiollinen, ei sisäänpääsyä tänään, juhlija on kuulemma humalassa!? Ja vitut, juhlija haistattaa paskat koko Puuman henkilökunnalle ja lähtee kohti Puroalueen pystybaaria. Sinne juhlija on aina tervetullut, siellä ei ole pukeutumiskoodeja, vaatteet päällä kuitenkin suotavaa olla. Taas saa juhlija jallukolan ja tutut kasvot alkavat keskustelemaan hänen kanssaan, he tuntuvat olevan hyvin samoilla linjoilla juhlijan kanssa maailman tilanteesta, suomen poliitikkojen kyvyttömyydestä hoitaa kansan asioita ja erityisesti kyseisten riistoporvareiden ahneudesta, heille kun ei riitä mikään, vievät kansalaisten rahat, moraalittomat paskiaiset! Juhlijan jutustelu jatkuu, mielipiteitä riittää laidasta laitaa! Kello alkaa olemaan jo lähempänä kymmentä illalla ja baari, jossa juhlija parhaillaan on laittamassa oviaan kiinni, tätä ei juhlia meinaa ymmärtää, syntyy näkemyseroa asiasta. Baarin henkilökunta, vaikka tuttuja ovat meinaa hermostua, kehottavat juhlijaa poistumaan, kun tuntuu siltä, että juhlija ei itse tunnista paikkaa missä on, saati tuttua henkilökuntaa. Asia sovitaan, mutta juhlija toivoo vielä voivansa käydä miestenhuoneessa! Tähän hän saa luvan ja niinpä hän poistuu miestenhuoneeseen. Vatsaa on alkanut vääntämään, siispä pöntölle. Tapahtuu yksi perustavaa laatua oleva erehdys juhlijalle. Väännettyään kunnon läjän jää epähuomiossa takapuoli osittain pyyhkimättä, joka arvatenkin on roiskeita täynnä! Ei hätää, housut jalkaan ja kohti seuraavaa kohdetta. Juhlijan poistuessa baarista ja vienon tuoksun häntä seuratessa, saa hän kyseisetä baarista mukaansa vanhan tutun. Tämä hänen tuttunsa on juhlijaa yli 20v iäkkäämpi vastakkaisen sukupuolen edustaja. Yhdessä he lähtevät kirpeään pakkasiltaa, etsimään heille sopivampaa paikkaa. Astellessaan Savontiellä ja ylittäessään Savonsiltaa heitä vastaa astelee heidän yhteiset vanhat tuttunsa, nimittäin firman toimitusjohtaja puolisonsa kanssa, onhan juhlijan seuralainenkin aikanaan ollut kyseisen firman palkkalistoilla, ennen kuin hän sai potkut. Tästä viriääkin oikein rivakka keskustelun aihe, keskellä Savonsiltaa. Ääni kohoaa ja toimitusjohtaja saa kuulla kunniansa, kuinka sydämetön raakalainen hän on! Toimitusjohtaja yrittää välttää riitaa ja toteaa vain, että kai juhlija muistaa, että huomenna on työpäivä ja ehkä olisi syytä käydä sitä ennen kotona! Juhlijalta meinaa päreet palaa, mitä toimitusjohtajalle kuulee hänen yksityisasiansa ja herra on hyvä vain ja pitää huolta omista asioistaan! Hankkii elämän ja tarkkailee puolisoaan, kun hän tuppaa olemaan sellainen flirttailija, eikös tuo pikkujouluissa nähty! Saatana, nyt mennään kapakkaan juomaan kännit, eihän tuota vittuilua kukaan kestä selvinpäin ja on johtajan omalla vastuulla, jos juhlija huomenna pitää rokulipäivän! Kuulitko sä?

Ilta jatkuu ja kello alkaa olemaan puoliyö! Nyt tulee aikamoinen ongelma eteen, juhlijan aamuiset hyvät rahavarat alkavat olemaan finaalissa. Mikä neuvoksi? Jäljellä olevilla rahoilla ei kaksi henkeä kauan juhli, niinpä nyt olisi hyvät neuvot jallukolaakin kalliimmat! Rannekello, ei siitä ole muuta kuin haittaa koko ajan muistuttamassa, että myöhässä ollaan, ei muutu kuin ostajaa etsimään.

Juhlija ja hänen kaverinsa suuntaavat kohti KK-pubia, kulttuuri ravintolaa aivan kaupungin sydämessä!

Molemmat kuin ihmeen kaupalla pääsevät sisään kyseiseen anniskelupaikkaan ja ensimmäiseksi tilataan kolmoskaljat, nyt kun on syytä miettiä, mihin rahat riittävät ja mihin ei. Pubissa istuu tuttu henkilö, aikanaan juhlijan kanssa samassa opinahjossa ollut! Ei kun samaan pöytään, nyt vaikuttaa siltä, että kello vaihtaa omistajaa hyvinkin pian. Aikansa puhuttuaan juhlija saa sovittua hinnan ja maksutavan, hinta nyt ei tuhansien kellosta ole paljoakaan, murto-osa, siis 1000 euroa, kaverilla kun rahaa on lompakossa. Aikanaan hieman pidemmälle lukenut kuin juhlija, mutta, taitaa olla vanhalla opiskelukaverilla viinan kanssa vaikeuksia, epäilee juhlija. Ostotapahtuma on melkein valmis, mutta summasta puuttuu muutama satanen, ei hätää. Juhlijalla on ratkaisu tähänkin ongelmaan, tai voidaanko edes ongelmasta puhua, hän lupaa käydä automaatilta nostamassa puuttuvat sataset, kun vain saa tunnusluvun ja kortin. Opiskelukaveri on tässä vaiheessa iltaa jo sen verran hövelillä päällä, että antaa kortin ja luvun juhlijalle, joka lähtee hakemaan puuttuvat sataset, samalla tuoden opiskelukaverillekin lisää rahaa, reilu kaveri kun itsekin on! Pankkiautomaatti ja pari nostoa, kaverille satanen ja itselle viisi, olihan kellon ostohinta ”noin” tonni! Pari satasta sinne tänne, tuolla kaverilla, kun millä mällätä. Niin jatkuu ilta hetken aikaa vielä kyseisessä pubissa!

Aika rientää ja valomerkki tulee tässäkin anniskelupaikassa! Nyt jos olisi oikein tarkka rahojensa kanssa, kävisi hakemassa pullon pari tutulta viinan myyjältä. Näin päätettyään hän myös toimii näin, sinne jää tuttuun pubiin koulukaveri kuin vanha ystäväkin, johan sille tuli tarjoiltuakin!

Päätöksen tehtyään, käskee hän baarin tarjoilijaa tilaamaan taksin! Taksi saapuu ja juhlija lähtee taksilla kohti tuttua kauppiasta, taksin valtaa viinan ja pyyhkimättömän takapuolen tuoksu! Kuski ajaa ja kun ollaan perillä juhlija lyö tasarahan kuskille, kuski kurvaa taksin ikkunat auki kohti seuraavaa kyytiä!

Tuttu kauppias toivottaa juhlijan tervetulleeksi, hakee varastoltaan pari pulloa itänaapurista kulkeutunutta Vodkaa. Kello alkaa olemaan jo hyvän matkaa yli puolen yön, mutta väliäkö sillä, eihän juhlijalla ole enää edes kelloa. Kauppiaan luona on paikalla myös puolituttu vastakkaisen sukupuolen edustaja, aikas napakan näköinen tapaus. Mahtaisikohan käydä säkä, miettii juhlija? Ei kun yrittämään, kun ei kauppiaallakaan olen sitä vastaan, herrasmieshän kysyy aina ensin luvan, tuumaa juhlija.

Puolituttu vastakkaisen sukupuolen edustaja tuntuu osoittavan kiinnostusta, eikä mikään ihme ollaanhan tässä vielä hyvässä tikissä, parin päivän reissu ei tunnu missään, ajattelee juhlija ja katsoo upeita muotojaan peilistä, käydessään vessassa.

Siinä istuessaan ja nauttiessaan itänaapurin vodkasta, alkaa silmäpeli puolitutun henkilön kanssa, eikä aikaakaan, kun ollaan jo toisessa huoneessa. Vielä hieman itäisen naapurin juomaa ja kohta ollaan taas vällyissä. Tapahtuu jotain ennenkuulumatonta, juhlijalta menee taju, liekö matka nyt verottamassa voimia? Seuraava selkeä muistikuva on juhlijalla sunnuntaina kello 10.45. Mitä vittua, missä ollaan ja mitä on tapahtunut? Vaatteita ei näy, ketään ei ole asunnossa! Kenen asunto?

Viimein juhlija löytää alushousunsa, voi perkele? Eihän näitä jalkaan voi laittaa, mistä uudet? Hetken pälyiltyään ympärilleen hän huomaa naisten pitsiset punaiset alushousut, siinä ratkaisu tähän ongelmaan. Muut vaatteet löytyvät sieltä täältä huoneesta, paita repaleinen, takki ja housut myös, repaleiset ja likaiset! Yhtäkkiä juhlija muistaa kellokaupat! Missä on rahat siitä? Tutkittuaan taskunsa hän löytää kaksi ryppyistä kaksikymppistä, voi perkele! On vielä ryöstettykin? Kauppias? No aina olen hieman hänen rehellisyyttään epäillytkin! Entä puolituttu henkilö, oliko hän sittenkin tämän ryöstön takana? Voisiko tästä tehdä rikosilmoituksen poliisille? Ei, mitä sitten selittäisin puolisolle? Voi perkeleen perkele, miksi näin sattuu aina minulle, miksi?

Nyt pitäisi lähteä töihin!? Uskaltaisiko mennä ensi kodin kautta, ei uskalla puolisolla on vapaapäivä. Nyt äkkiä ulos täältä asunnosta, niin nopeaa kuin pystyy vain! Juhlija ryntää porraskäytävään, ovi pamahtaa takana kiinni ja samassa juhlija huomaa, että kengät ovat asunnossa!

Ulkona pakkanen, puhelin paskana, ei rahaa, no pari hassua kymppiä, mutta ne pitää säästää kotiin, eihän sitä kaikkea sovi vastuullisen miehen tuhlata. Nyt vielä kengätkin lukkojen takana. Mikä nyt neuvoksi, millä pääsee työpaikalle? Tapasinkohan eilen pomon? Jos tapasin, niin missä ja mistä puhuimme? Taisin eilen tavata myös henkilöstö päällikön? Paljonkohan ”lainasin” assistentiltä ja koska ”lupasin” maksaa takaisin? Voi helvetin kuustoista, nyt taidan olla kusessa? Mitä selitän ja kellekin?

No, ei kun rohkeasti kohti työpaikkaa, onneksi ainakin pikkujoulut menivät suht ok.! VAI MENIKÖ?

Juhlijan saapuessa iltapäivästä työpaikalleen, on häntä vastassa toimitusjohtaja, henkilöstöpäällikkö, palkanlaskija ja lähettämön kloppi. Juhlija pelästyy ja ihmettelee, että mitä nyt? Hän tietää olevansa hieman väsyneen ja sotkuisen näköinen, mutta avioliitto huolet kotona ovat hänet ajaneet loppuun! Toki on hän muutaman ryypynkin ottanut, mutta ei mitään mainittavaa määrää! Samassa vastaanotto delegaatioon liittyy myös hänen puolisonsa ja loppu onkin sitten lähtölaulua vailla! Ai niin assistentti ja puolisoni käy samassa zumba ryhmässä, eilen taisi olla heillä zumba, onkohan siellä puhuttu minusta, ei kait, voi vittu on ne!

Nämä, siis delegaatio varustettuna vaimon tiukoilla sanoilla ja näkemyksillä kertoo viikonlopun tapahtumista ja siitä, että nyt on tilanne, jossa juhlijan juhlat on juhlittu ja päihdeklinikalle on varattu aika. Minun pitää hakea apua, muuten lähtee akka ja työt. Ajatukseni valtaa epätoivon tunne, mutta vain hetkellisesti, lupaan lähteä, rauhoittuupa työnantaja, vaimo ja työkaveri. Ei se tuska kauaa kestä, onhan tulevana perjantaina palkkapäivä, silloin saatan unohtaa päihdeklinikan ja lähteä poikien kanssa pohjoisiin pilkki reissulle, vaimoni antaa varmasti luvan, olenhan apua hakenut, vaikka en ymmärrä miksi minä sitä tarvitsen, kerrankos sitä sattuu ja olenhan verraton pilkkimies, olisi tämä delegaatio hyvillään siitä.

Tarina on sekoitus faktaa ja fiktiota! Tarinan tapahtumat ovat tapahtuneet vuonna 1996? 1997? 1998?

Joka tapauksessa näin se elämä kuljetti. Matka raittiiseen elämään alkoi vasta 2003. Sitä ennen pilkkireissut jäi väliin, tuli lopputili ja vaimo lähti.

Kokkolassa

22.11.2013

Harri

raitis alkoholisti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s