Tämä tarina on kirjoitettuna fiktiiviseen muotoon, mutta pohjimmiltaan tämä on tositarina elämästä.

Yksi kertomus kahdesta niin erilaisesta elämästä, joilla molemilla on ollut ilmeisimmin sama tavoite.

Kaksi nuorta miestä, iältään 24 v ja 25 v. Elämän lähtökohdat ovat molemmilla lähes samanlaiset. Perhe, rakastavat ja huolehtivat vanhemmat. Kokemuksia on molemmilla elämästä monenlaisia. Toisella vanhempien ero, yhteishuoltajuus, koulumenestys tai toisella ns. normaali perhe-elämä ja normi koti, mutta vaikeudet koulussa. Toinen osaa käsitellä tunteitaan ja toiselle nuorelle se tuottaa suunnattomia vaikeuksia.

Toinen nuorista menestyy koulussa, hänellä on terve itsetunto ja sopeutuu hyvin omana itsenään sosiaalisen elämään. Toiselle koulumenestys tuottaa tuskaa. Hänen on vaikeaa luoda kontakteja ja ystävyys suhteita. Hänellä on tarve tulla hyväksytyksi ja itsetunto on koulukiusaamisen myötä saanut kovia kolauksia.

Toinen nuorista löytää itselleen harrastukset, kaveriporukan, jossa ei päihteillä ole suurtakaan osaa. Aikaa vietetään toisin, yhdessä tehden ja harrastaen. Hänellä molemmat vanhemmat ovat erosta huolimatta mukana elämässä vahvasti tukien hänen harrastuksia ja päätöksiä.

Toinen nuori löytää kaveriporukan ja päihteet. Päihteet toimivat hänellä aluksi ”pelastajana”, hän saa rohkeutta, itsevarmuutta ja hän tuntee viimeinkin kuuluvansa johonkin. Hänen vanhempansa ovat tehneet kaikkensa, he ovat kannustaneet häntä harrastuksiin ja ovat olleet läsnä. Nuori ei vain ole osannut pukea sanoiksi omia tunteitaan. Hän ei ole koskaan puhut omista vaikeuksistaan, hän on etsinyt reittiä ulos ahdistuksesta uppoutumalla elokuvien, sarjojen ja pelien maailmaan. Hän on viettänyt suurimman osan elämästään yksin. Hän ei ole tuntenut kuuluvansa mihinkään, hän on ollut ulkopuolinen elämässään. Kunnes löytyy päihteet ja ”paikka maailmassa”.

Toisen nuoren tie vie menestykseen, niin urheilussa kuin opiskelussa. Hänellä on kyky keskittyä ja hän löytää pian myös oman mieleisen ja kiinnostavan opintien. Toisen tie vie heti ja nopeaa päihdemaailmaan. Sinne, josta hän aluksi tuntee löytävänsä hyväksyntää, turvaa ja kavereita. Hänen koulunsa keskeytyy, päihteet eivät anna tilaa opintoihin.

Sitä kuinka paljon alttius sairastua päihderiippuvuuten vaikuttaa elämän kulkuun, se tieto ei nuoria ole tavoittanut. Olisiko sillä tiedolla ollut vaikutusta elämän kulkuun, se jää arvailuiden varaa.

Vuodet kuluvat ja elämä vie molempia tahoillaan eteenpäin. Toisen nuoren vanhemmilla ei ole suurta pelkoa nuoren elämästä ja tulevaisuudesta. Heillä ei ole epäilystä, etteikö kaikki menisi parhain päin.

Toisen nuoren vanhemmilla huoli ja suru vain kasvaa kasvamistaan. Poliisi tulee tutuksi, erilaiset päihdekatkot tulee tutuiksi eikä vieraaksi jää sairaalaosastotkaan. Velkojat soittavat ovikelloa ja viikoittain joku etsii nuortamiestä. Tunteet pelko, viha, suru, pohjaton huoli ja unettomuus ovat vanhempien seurana lähes päivittäin.

Tänä vuonna toinen nuorista kirjoittaa gradunsa valmiiksi, se hyväksytään ja hän valmistuu. Lähes viiden ja puolen vuoden opinnot ovat tulleet päätökseen ja työpaikka on jo varmistettuna. Hänellä on elämänkumppani ja heillä yhteinen koti. Vanhemmat elävät tahoillaan ja eivät koskaan ole joutuneet kantamaan pelkoa tai ahdistusta poikansa tulevaisuudesta. Ikää nuorella on 25 vuotta.

Toinen nuorimies käy päivittäin hakemassa korvaushoitolääkityksen ja vanhempien huoli, suru ja ahdistus ei yksin enää riitä. Mukaan on tullut jo turhautuminen ja suuttumukset. Silti pohjalla on rakkaus omaa lastaan kohtaan. Turhautuminen ja suuttumuksen tunteet ovat keino yrittää suojella itseään, ettei pelko vie kaikkia voimia. Nuori on kuin ”varjo entisestään”, kasvoilta ei näy iloa, ei toivoa, ei mitään. On kuin odottaisi kuolemaa ja sitähän tässä odotetaan.

Päihteet ja addiktio on tehnyt tehtävänsä. Huumeiden käytön seurauksena on nuorelle tullut myös psyykkeen ongelmia. Hän elää omassa maailmassaan. Hänen päivän tärkein tehtävänsä on saada itsensä liikenteeseen, saadakseen päivittäisen annoksen klinikalla. Tämä hoito ei ole parantanut hänen elämänlaatuaan, päinvastoin kuin hän ja hänen perhe odottivat. Aineita käytetään ja aineita välitettiin vielä silloin kun kunto siihen antoi myöten. Nyt se ei enää tule kysymykseen. Pää ja kroppa ei pelaa. Nuorella ei ole asuntoa. Hän majoittautuu milloin missäkin. Vanhemmat eivät voi hänen antaa asua kotonaan. He ovat joutuneet vaihtamaan kotiinsa lukot. Nuoren rikollisuus ulottui myös lapsuuden kotiin.

Tätä kirjoittaessani valtaa mieleni surullisuus, ajatus siitä kuinka epäoikeuden mukaisesti elämä voikaan viedä nuoria eri suuntiin.

Tätä on kuitenkin päihderiippuvuus. Sairaus, johon kaikkien pitäisi saada hoitoa. Toiset ymmärtävät ottaa sitä vastaan, toiset eivät näe tai ymmärrä, että he olisivat avun tarpeessa. Apua tarvitsevat aina myös läheiset, niin vanhemmat kuin lapset, sisarukset ja moni muu läheinen.

Tämä on lyhyt yhteenveto koetusta ja työni kautta valitettavan tutuksi tulleesta aiheesta.

Tampere 24.4.2020

Harri Nyman

Päihdehoitokeskus Maivita

Liikaako.com