Olen minnesota-mallista päihdetyötä tehnyt huhtikuusta 2006 lähtien. Olen toiminut kolmen eri päihdehoitopaikan palveluksessa, päihdeterapeuttina, osakkaana ja yrittäjänä. Olen tutustunut myös avomuotoisen päihdeterapian maailmaan, tekemällä avomuotoista päihdeterapiaa Tampereella vuodesta 2017 alkaen.

Pitkä työhistoria on antanut minulle paljon kokemuksia, ikimuistoisia onnistumisen hetkiä ja näyttänyt myös päihdetyön vähemmän kauniin puolen. Otaksun omaavani aika laajasti päihdehoidon osalta tietoa ja osaamista.

Kaikesta tästä huolimatta tai oikeastaan juuri tästä johtuen tiedän sen, että paljon on vielä opittavaa ja sitä oppia, kokemusta ja tietoa minulle karttuu, jokaisena uutena työpäivänä.

Tänä päivänä teen työtä mm. Päihdehoito Maivitan palveluksessa. Juuri tällä hetkellä hoitokeskuksella on käynnissä läheisviikonloppu, joka eilen alkoi infoluennolla ja parhaillaan jatkuu läheisohjaajan toimesta.

Nämä jos mitkä ovat niitä silmiä avaavia hetkiä päihdetyössä, kun läheiset tulee kuulluksi ja pääsevät omassa toipumisessaan alkuun. Myös heiltä alkaa hiljalleen ymmärrys avartumaan omaan tilaansa, siihen miksi niin moni läheinen voi huonosti.

Lauantai-illan kohtaaminen, jossa käsitellään niitä tuntemuksia mitä toisen päihteidenkäyttö on aiheuttanut, on usein varsin tunteikas. Läheiset kertovat omista tunteista hoidossa olevalle henkilölle, he eivät hauku toista vaan kertovat tunteistaan. Tämä, jos mikä on raitistava kokemus, kun se tehdään taidolla ja tuodaan tilanteeseen turvallisuuden tunne. Tällöin myös potilaan/asiakkaan ymmärrys sairautta kohtaan laajenee ja hän saa värit elämäänsä. Näin kävi aikanaan myös itselleni.

Sunnuntai, jolloin katseet käännetään kohti tulevaisuutta, kerrotaan puolin ja toisin mitä hyvää toisessa on, mitä toisessa arvostaa sekä millaisia odotuksia ja toiveita on tulevaisuuteen. Tämä toinen osia kohtaamisesta on se mistä ei paljoa puhuta, ei kirjoiteta, mutta se on kaikkein tunteikkain ja puhdistavin kokemus ollut aikanaan minulle, sekä varmasti monelle muullekin. Silloin viimeistää ymmärsin, että en ole huono ihminen, olen voinut huonosti ja sain mahdollisuuden alkaa tutustua uudestaan omiin rakkaisiin läheisiini.

Tänäkin viikonloppuna olen oppinut jo paljon uutta ja tulen vielä aimo annoksen uutta oppimaan. Tämä on yksi päihdetyön hienoa asia, koskaan ei tule valmiiksi, ei parhaaksi, mutta voi tulla hyväksi työssään. Avoimuus, inhimillisyys ja olla oma aito itsensä, siinä muutama tärkeä seikka.

Tulevaisuus on suunniteltu, toteutuuko se, on toinen asia. Omat suunnitelmani ovat selkeät, aika näyttää mikä toteutuu ja mikä antaa odottaa itseään.

Oikein hyvää ja raitista elokuun viimeistä päivää jokaiselle.

Ystävällisesti

Harri N

päihdeterapeutti