Heinäkuu tuo perinteinen kesälomakuukausi on vaihtunut elokuun alkuun. Moni Suomalainen viettää kesälomansa juhannukselta heinäkuun lopulle. Suurimmalla osalla lomat menevät hyvin ja arkeen palaaminen sujuu mallikkaasti.

Pienempi ryhmä on päihderiippuvuuteen sairastuneet henkilöt. Heillä usein suunnitelmissa on viettää parempi ja seesteisempi kesäloma kuin edellisinä vuosina. Suunnitellaan mökkilomaa, etelän matkalla höystettynä. Lupaus selvästä tai ainakin selvemmästä lomasta on perheelle annettu, kuin mitä edellinen kesä oli. Mökillähän pitää lomilla saada aikaiseksi vaikka mitä. On maalattavaa, on risujen polttamista, on polttopuiden tekoa jne. Nämä kaikki on vilpittömästi tarkoitus tehdä ja viettää siihen päälle viikko rantalomalla perheen kera, kunnes tapahtuu se mitä ei edes luonteentahto ja lujuus voi estää. Päihderiippuvainen (alkoholisti tässä kirjoituksessa) päättää ottaa pari olutta puita pilkkoessa. Riippuvuus kun on aina voimakkaampi kuin tehty päätös selvästä lomasta.

Tästä alkaa liian usein syväsukellus alkoholistin lomaan. Perheen lomatunnelma, lasten iloinen matkan odotus ja moni muu suunniteltu ja luvattu asia jää riippuvuuden varjoon.

Mökkiloman suunnitellut työt vaihtuvat alkoholistin terassi-iltoihin, päivittäiseen saunanlämmitykseen, pullojen piilotteluun ja pieniä teitä myöten autolla kyläkaupalla käymiseen.

Etelän loma alkaa pelottamaan perhettä, miten siitä selviämme ja selviääkö alkoholisti lennolle jne.

Mitä tapahtuu sitten, jos alkoholisti pysyy päätöksessään, ettei hän juo tai hän ei saa juoda? Usein tämä juomattomuus on perheelle ja tunnelmalle latistavaa aikaa. Alkoholisti ei saa juoda, miksi muilla pitäisi olla hauskaa? Lomamatka menee kireässä, räjähdysherkässä tunnelmassa. Alkoholisti ei pysty keskittymään mihinkään, hänen hermonsa on viritetty niin, että pienikin ”väärä sana tai katse” voi katkaista vieterin ja hermot menevät. Lomalla hän on paikalla, mutta ei läsnä. Hän ei kykene kuuntelemaan, hänellä on ajatukset muualla, hänellä on kiire paikasta toiseen, levottomuus on käsin kosketeltavaa. Perhe varoo sanomasta mitään mikä voisi saada hänet suuttumaan, mutta hiljaisuus ja liiallinen varovaisuuskin voi sen tehdä.

Alkoholisti voin olla kolme viikkoa lomalla juomatta ja sen jälkeen iskee sellaiset pilvet taivaalle, että viimeinen viikko menee juodessa koko neljän viikon edestä.

Paluu lomilta töihin hikoiluttaa, pelottaa ja mietityttää. Mitä kerron lomastani? Näkeekö työkaverit naamastani ja pomolle tuli loman aikana soiteltua pariin otteeseen mökin terassilta. Pitäisikö hakea sairaslomaa? Hävettää ihan perhanasti, ahdistaa ja ei pysty nukkumaan.

Kuulostaako tutulta? Jos näin on, niin sinulla on mahdollisuus siihen, että tämä oli viimeinen loma kännissä. Se vaatii sinulta rohkeutta ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Se ei ole häpeän paikka vaan rohkeuden osoitus.

Itse olen kokenut monen monta kesälomaa ja yrittänyt rajoittaa juomistani, olla kokonaan juomatta jne. Tiedän omasta kokemuksestani, että nämä yritykset olivat tuhoon tuomittuja, tätä en tiennyt silloin aikanaan. Monen monta lomaa pilasin itseltäni ja läheisiltäni.

Kun aikanaan raitistuin, sain ymmärryksen päihderiippuvuudesta sairautena ja pääsin käsittelemään asioita, joita oli vuosien varrella tapahtunut, sain halun elää päihteetöntä raitista elämää.

Sittemmin kesälomani ovat muuttuneet, niin itselläni kuin läheisilläni ja vain ja ainoastaan parempaan päin.

Elämässä on toki edelleen murheita ja vastoinkäymisiä vaan ei ainakaan juomisesta johtuvia. Nämä asiat ovat selvitettävissä eikä niille tarvitse etsiä syytä maailmankaikkeudesta. Läheiseni voivat huokaista lomalla, olla ja nauttia sekä kuuntelen mitä heillä on asiaa.

Elämä voi muuttua ja lomat samoin.

Tampereella

06.08.2019

Harri