Sain eteeni esityksen rakkaan kotikaupunkini huumehoidon uusista tuulista (esitys päivätty 10.10.2017). Tänä päivänä siis jo nykyiset puhurit. Innovatiivinen huumehoidon hankinta, kukaan ei putoa!

Ensimmäisenä minun silmiini osui sana huumehoito. Huumausaineriippuvuudesta ei juuri mainintaa löydy, siis itse sairaudesta, opioidiriippuvuus mainitaan, joka on myös päihderiippuvuus. Esityksessä annetaan ymmärrys tulevista säästöistä. Vertailukohtana on psykiatrinen hoito ja sairaanhoidon päivystyksestä mahdollisesti tulevat säästöt. Sen sijaan ensisijaisesti päihteettömyyteen tähtääviä hoitomuotoja ei mainita, ei ole laskettu niiden mukanaan tuomia mahdollisia säästöjä.

Korvaushoidosta puhutaan, että se on ainoa tutkittu ja näyttöön perustuva hoitomuoto? Mitä ovat nämä näytöt ja tutkimukset. Olen näitä monesti kysynyt, vastausta en ole koskaan saanut. Ainostaan ylimalkaisia vastauksia, katso sieltä ja sieltä jne.

Oma näkemykseni on, että näyttöön perustuva hoito on sitä, kun asiakas sitoutuu hoitoon. Tämä on päivän selvä asia. Asiakas, joka on päihderiippuvainen hän sitoutuu varmasti hoitoon, jossa hän saa päihdettä ja jota nyt kutsutaan lääkeaineeksi. Hänelle vielä uskotellaan, että hän ei tule pärjäämään ilman lääkitystä/ainetta. Hänelle kuitenkin sallitaan oheiskäyttö, hän siis saa käyttää päihteitä samaan aikaan. Lyhyesti sanottuna tämän voisi kuvata niin, että hän saa Subutex lääkettä klinikalta, hän käyttää oheiskäyttönä samaa ainetta ”kadulta ostettuna”, jota tällöin kutsutaan huumausaineeksi. Hän saa poltella kannabista, hän saa käyttää alkoholia jne. Hänen ei tule koskaan toipumaan päihderiippuvuudesta, hänen tilanteensa pahenee, hiljalleen mutta varmasti.

Hoitoa markkinoidaan myös elämänlaatua parantavana, rikollisuutta vähentävänä jne. Ne henkilöt, joiden kanssa olen puhunut siitä miten he ovat kokeneet ylläpitohoidon (haittoja vähentävä hoito), eivät ole kokeneet elämän laadussa merkittävää parantumista. Entinen aineiden diileri on nyt vaihtunut klinikan lääkkeenjako pisteeksi.

Tuttuni oli seitsemän vuotta haittoja vähentävässä hoidossa ja hän kuoli yliannostukseen. Eikä hän suinkaan ole ainoa, valitettavasti.

On julkisesti tiedossa myös korvaushoitolääkkeiden myyminen eteenpäin. Tätä tosin ei suostuta virallisella päättäjien taholla myöntämään. Yksi korvaushoidon tavoite on rikollisuuden vähentäminen. No mitä on huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden myynti eteenpäin? Se on rikos, ainakin näin olen käsittänyt?!! Toinen ystäväni oli kuusi vuotta korvaushoidossa, hän ryösti pankin sinä aikana.

Kaiken huippuna tässä rakkaan kotikaupunkini huumehoidossa on palveluntarjoajille maksettavat bonukset? Kun saat sitoutettua väkeä hoitoon, tulet saamaan jokaisesta rajan ylittävästä asiakkaasta bonuksen? Siis mitä? Onko tämä oikein vai käykö niin, että hoitoon pääsyn kynnys on niin matala, että sinne pääsee melkein kuka tahansa, joka joskus on ainetta käyttänyt.

Toinen kummallisuus on tämä sanktio? Jos tavoite alitetaan, joutuu palveluntarjoaja maksamaan sanktion/sakon kaupungille? Siis mitä toiseen kertaan? Nyt käy väistämättä mielessä se miksi esimerkiksi oheiskäyttö sallitaan. Muuten voisi käydä niin, että turhan monen hoito jouduttaisiin keskeyttämään ja maksettava summa vain nousisi. Tosin oheiskäyttö, siis laittomien huumausaineiden käyttö saman aikaisesti korvaushoitolääkkeen kanssa herättää kysymyksen, miksi henkilön annetaan olla korvaushoidossa, jos hän ei siihen sitoudu? Eikö hoidossa ole mitään rajoja?

Vastaus on mitä ilmeisimmin se, että päihderiippuvainen ihminen ei kykene päihteettömyyteen, kun hänelle annetaan päihdettä vaikkakin nyt terveydenhuollon viranhaltijan määräämänä ei rajan yli salaa tuotuna.

Päihderiippuvaisen halu päihteettömään elämään on monesti vilpitön, mutta liian usein mahdoton tehtävä, varsinkin silloin kun hän samanaikaisesti käyttää päihdyttävää ainetta. Korvaushoito nykyisellään ei valitettavasti toimi, ei niin kuin sen toivotaan ja annetaan ymmärtää toimivan. Kollegani sanoi aikanaan lauseen, jonka muistan vielä tänäänkin ja joka pitää paikkansa. Todellisuus ei mene koskaan kemian läpi. Itse jatkaisin tähän vielä, kemian muodolla ei ole merkitystä eikä sen määrällä. Riippuvuus sairaus on se, joka määrittää lopputuloksen, se ei tunnista onko aine laiton vai ”laillinen”. Eikä sairaus tunnista aineen määrä, se tunnistaa vain riippuvuutta ylläpitävän aineen.

Hoitomuodossa on toki onnistumisiakin, mutta ne ovat valitettavan harvinaisia. Usein asikas saa tehdä täyden päivätyön, että hän pääseen kuntouttavaan päihteetömään päihdehoitoon, jossa päihderiippuvuus nähdään mm. primäärinä, kroonisena ja parantumattoman sairautena, jolloin ihmisellä katoaa kyky kontrolloida hänen päihteiden käyttöään. Sairaudesta voi kuitenkin toipua ja elää hyvää elämää, siihen pitää antaa jokaisella mahdollisuus. Itse olen saanut elää päihteetöntä elämää kohta 16 vuotta. Oli aika, jolloin siihen annettiin minulle kaupungin toimesta mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta ei enää ole tai ainakin se on hyvin harvinaista.

Kuten monesti kirjoituksissani olen kertonut, en ole korvaushoitoa vastaan. Nykyisellään, päättymättömänä ja kontrolloimattomana hoitona se ei toimi. Siitä puuttuu psykososiaalinen kuntoutus ja liian usein suunnitelma sen päättymisestä, mahdollisuus yrittää päihteettömyyteen. Mitään muuta sairautta ei hoideta näin valvomattomasti.

Jatkan tästä aiheesta myöhemmin lisää.

Tampereella

15.1.2019

Harri Nyman