Kaksi suurtaa juhlaa

 

Image-1 (4)

Kuva: Esa Orre

 

Vuodessa on ainakin kaksi suurta juhlaa, pikkujoulut ja joulu. Pikkujoulut taputellaan työporukan, hirviseuran, yhdistyksen tai jonkun muun tahon kanssa. Toisinaan taputus johtaa kaameaan morkkikseen ja toisiaan vielä kaameampaan.

Joulu on sitten pyhitetty perheelle. Se aika vuodesta, kun saa ostaa ja laittaa kotiin joulun ajan tunnelmaa. Saa myös koko vuoden tehdyt vääryydet anteeksi, näin ainakin luulee. Rahallinen panostus kertoo sen, ainakin itselle.

Pikkujouluihin valmistautuminen alkaa jo syksyllä. Mitä laitan päälle, ainakin pukkikravatin, se kertoo itsestäni jo enemmän kuin tuhat turhaa sanaa. Parasta konjamiinia oikein valitussa lasissa taas kertoo, että makutietämys on vähintäänkin luokaa hyvä. Osallistun karaokeen, tietovisaan ja tietenkin arvontaa. Firman tarjoama booli on jälleen niin laimeaa, että se alkaa närästämään. Onneksi tapahtumapaikalla on baari, sieltä saa hieman tuhdimpaa jatketta. Firman talous sakkaa tai on sakkaamassa (näin epäilee juhlija), talo tarjoaa vain kaksi drinkkiä ja laihaa boolia. No on täällä ruokaa, mutta sitä saa kotonakin. Talousjohtaja ”kyylä” tarkkailee, jos ei kohta lopeta tuijotusta, käyn sanomassa hänelle pari valittua sanaa ja niistän klopin nenän pukkikravatilla.

Aamulla herätessä on suussa maku, joka muistuttaa ja tuntuu viime vuosikymmenellä tehdyn sinappisilakan maulta. Päässä humisee, vatsaa vääntää ja tunne on, että nyt jos koskaan kuolema korjaa. Sivusilmällä näkee jo viikatetta heiluttavan hahmon. Tarkemmin katsoessa se ei olekaan näky eikä hahmo vaan vaimo. Hänellä ei ole viikatetta, mutta katse on yhtä terävä ja säkenöivä. Katsoessa juhlatamineita ei voi olla kiinnittämättä huomiota paidan pudonneisiin nappeihin, haaroista repeytyneisiin laatuhousuin ja pukkikravatissa olevaan töhnään, oisko se talouskyylän räkää?

Yksi kysymys mielessä nousee ylite muiden! Miten meni juhlat, taputtelinko muutakin kuin juhlat?

Näiden kekkereiden jälkeen ryhdistäydytään, tehdään lupaus itselle ja toisinaan ääneen kertoen myös perheelle, nyt se on loppu. Tästä ryhdistäytymisestä kertoo uudet nastapohjaiset juoksukengät ja pitopohjasukset sekä vimpanpäälle trikoot. Viimeistään tammikuussa ollaan jo etuajassa ns. rantakunnossa.

Alkaa valmistautuminen perheen yhteiseen juhlaan, jouluun.

Kaamea kiire ja paine, kaikki pitää saada tehtyä ja tiptop, rahaa ei säästetä. Hankitaan lahjat lapsille ja korut vaimolle. Mitähän lapset ja vaimo haluavat? En ole toiveita kuullut (kuunnellut), no ei kun ostoksille. Rahalla saa ja hevosella pääsee! Jostain läsnäolosta he puhuivat. Kukahan sitä myy? Onkohan isokin paketti? Varmasti helkutin kallis? Lapset näet ovat perineet äidiltään kalliin maun ja minulta käytöstavat. Tähän lopputulemaan olen tullut.

Pitää ostaa myös kinkku, kalat, laatikot, glögi ja tietenkin rosolli. Joulu ilman rosollia ei ole mitään.

Kuusipuu pitää hankkia ja koristella. On muuten risulla hintaa, eikö ne tiedä millainen on oikea kuusi? No pitää tyytyä tarjolla oleviin ja kertoa myyjälle, ettei laatu ja hinta kohtaa. Mikä lie on miehiään.

Alkoholiliikkeestä ostetaan pari pulloa punaviiniä ja varmuuden vuoksi yksi valkoviini, parasta laatua mitä on. Ai niin, voisi ostaa vielä joulusaunaan oluet ja jos tulee vieraita niin hieman teräviä. Näistä terävistä ei kannata puhua vaimolle, hän suhtautuu niihin liian kapeakatseisesti.

Jouluaatto, ja hermot on viritettynä kireäksi. Monta viikkoa on laitettu juhlaa, työtkin on pitänyt hoitaa ja tumma jouluolut kutittelee jo makuhermoja. Lupaus, nyt se alkaa häviämään mielestä. Aikajanaa ei määritelty, onneksi en liian tarkkaan tuonut esille mitä lupasin. Kyllä jouluna voi oluen ja lasin tai pari viiniä ottaa, se pitää myös perheen ymmärtää.

Aatto soljuu eteenpäin. Ruuan tuoksu, joulumusiikki ja kynttilät luovat tunnelmaa. Kohta pääsee joulusaunaan, ihan kohta. Ennen sitä pitää tarkistaa, että kaikki valmistelut on kodillaan. Kuusi pystyssä, tähti latvassa, kinkku paistettuna, pöytä katettuna ja saunaoluet kylmässä. Oluet tosin ovat varaston jääkaapissa. Tämä on ihan turvallisuus kysymys, ettei kukaan ala mulkoilemaan.

Saunassa aika soljuu, lämpö hivelee ihoa ja olut makuhermoja. Lisäksi varaston kätköistä löytyi teräviä juomia. Vieraita ei tänä jouluna tullutkaan, unohtuikohan kutsua. Vierasvarat pitää siis ilmeisesti käyttää, ne helposti vuodessa pilaantuu. Oho, yli kolme tuntia on vierähtänyt, mutta vielä kannattaa ottaa ainakin yhdet napakat lämmöt, pari olutta ja siihen päälle terävät.

No nyt on puhdasta ja kuivaa, ei muuta kuin syömään. Siellä perhe jo varmaan  malttamattomana odottaa yhteistä ruokailua ja joulupukin saapumista.

Ruokapöytä on katettuna, yhdelle? Mitäs nyt? Talo on hiljainen, missä on perhe? Rekku koira, tuo perheen ymmärtäjä, todellinen sielunkumppani on paikalla, hän tulee vastaan puhdasta saunojaa.

Joulukirkko, perhana, sinne piti lähteä. Napakat joulusaunan lämmöt ovat ilmeisesti sekoittaneet ajantajun. Tarkemmin kun katselen, niin perhe on jo ehtinyt syömään. Saunoessa taisi joku takkahuoneen ovea koputtaa, se ääni tosin sekoittui ”raskasta joulua” musiikin sekaan.

No mitäpä tässä, ruokailemaan vaikkakin yksinään. Kinkkua, rosollia, lanttulaatikkoa ja lämminsavulohta lautaselle ja perhettä odottelemaan. Juuri tämän ruoka-annoksen kanssa sopii sekä puna- että valkoviini. Rekku seuralaiseni, hänelle menee ylijäämä kinkut.

Perhe näyttää saapuvan joulukirkosta. Kovin näyttävät hiljaisilta, varmasti ollut keskivertoa huonompi saarna.

Vaimo sanoo ensimmäisenä kotiuduttuaan, olet taas juonut. Mitä helvettiä, kaamea naputus, jos olen muutaman jouluoluen ja valkoviinilasillisen ottanut. Hän katsoo minua ja toteaa, vaihda edes housusi ennen kuin pukki saapuu. Katsoessa housujani, hän toteaa, kiitos tästäkin joulusta. Lapset näyttävät pettyneiltä ja surullisilta. Ei luulisi tuolla lahja määrällä, mitä kuusen alla on olevan pettynyt.

Vaihdan housut, joiden etumus on rosollin punainen ja vetäydyn takkahuoneeseen, siellä saa olla rauhassa. Kaikki panostus jouluun jää täydellisen ymmärtämättömyyden ja tiukkapipoisuuden varjoon. Ole tässä sitten mies, isä ja hyvän joulun lähettiläs saamaan aikaan.

Loppu jouluaatosta, siitä ei ole tarkkaa muistikuvaa. Paketit ovat häipyneet ja niin myös perhe. Käviköhän pukki? Maksoikohan vaimo edes pukin vierailua?

Joulupöydästä löytyy lappu. ”Lähdimme mummolaan ja palaamme tapaninpäivänä. Pistä tonttu itsesi kuntoon ja valmistaudu hoitoon lähtöön” ?!! Asiassa ei ole neuvottelun eikä selittelyn mahdollisuutta!

Valitettavan usein joulu kulkee monessa perheessä suunnilleen näin.

Annetaan tänä jouluna perheelle ja kaikille läheisillemme raitis joulu. Tuleva joulu on itselleni jo 16. raitis joulu.

Juhlallista itsenäisyyspäivää ja oikein hyvää joulun aikaa kaikille lukijoille.

Tampereella

6.12.2018

Harri Nyman

päihdetyötekijä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s