Mahtavaa ja super hienoa? Unohdanko oman itseni?

Pitääkö kaiken olla mahtavaa tai super hienoa?

Usein kun kuuntelen tai luen ajatuksia elämästä, tulee vastaan otsikon kaltaiset asiat? Olisinko itse tyytyväisempi elämääni, jos elämä olisi sika makeeta tai super hienoa? Vai riittääkö minulle se, että olen tyytyväinen siihen millainen olen ja tiedän kuka olen sekä mistä haaveilen?

Itse omalla kohdallani olen tullut siihen päätökseen, että tyytyväisyys riittää minulle. En enää tavoittele asioita joilla toivoisin saavani itseni vielä tyytyväisemmäksi. Varsinkaan kun minulla ei ole varmuutta (edes pientä sellaista) auttaako jokin tavoite minua. Realistisia tavoitteita ja unelmia pitää olla, ne kantaa ja antaa positiivista mieltä itselle.

Kun tavoitteet eivät välttämättä ole realistisia ja ne tehdään näyttääkseen toisille, ne useinkaan ei lämmitä itseä kovinkaan pitkään.

Mikäli ulkokuoresta tulee tärkeämpi kuin se millainen todella on, tuntuu ainakin minusta, että ollaan vaarallisilla vesillä. Itse tätä tein vuosia, rakensin näyttävää ulkokuorta ja illuusiota siitä, että se riittää. Samalla jäi itsestäni välittäminen unholaan. Tämän rakennelman nikkaroiminen johti lopulta siihen, että aloin voimaan pahoin henkisesti. Olin hukassa itseltäni ja samalla läheisiltä. Tämä ulkokuoren rakennusprojektin alkujuuret olivat huonossa itsetunnossa. Koin saavani muilta enemmän arvostusta olemalla heille mieliksi, sellainen Harri kuin mitä muut toivoivat tai luulin heidän toivovan. Tähän kun lisää vielä perinnöllisen alttiuden sairastua päihderiippuvuuteen, oli tuleva keitos valmis.

Pitkään ostin itselleni hyvää oloa, ostin sitä materialla ja henkisellä miellyttämisellä. Tänään ymmärrän, olin hukassa itseltäni, itsetuntemus oli lähes nolla. Kuka minä olen, mitä minä haluan ja millainen tulevaisuuteni on?

Kun olin lopullisesti ns. ”ajanut itseni nurkkaan” ulkokuoren rakentamisella ja pakonomaisella juomisellani, olin valmis ottamaan ensimmäisen askeleen, tunnustin ja ilmoitin, yksin en enää selviä, en elämästä enkä humalastani.

Saatuani apua alkoi uuden elämän rakentaminen. Romutin vanhan elämäni rakenteet ja aloin kaiken alusta. Tutustumaan itseeni ja siihen mitä tulevaisuus voisi olla. Itsetuntemus ja sen myötä itsetunnon rakentaminen alkoi ja se jatkuu edelleen. Elettyäni yli 10 vuotta raittiina huomasin ”järkytyksekseni”, että edelleen ajoittain minulla on tarve miellyttää muita. Minulle oli vaikeaa sanoa omia mielipiteitä varsinkin ikäviin asioihin, purin hammasta ja odottelin näiden menevän ohi. Toisinaan annoin muiden mielipiteiden vaikuttaa tunnetilaani, negatiiviset kuulemani asiat saivat liian usein minut levottomaksi. Huomasin myös rakentavani ”omaakuvaani” ostamalla jotain mistä en edes saanut hyvää oloa. Vaihdoin autoja, ostin toisinaan vaatteita jne. Tämä oli minulle aikamoinen shokki, huomata että uuden raittiin elämän rakentaminen oli jossain kohtaa jäänyt pahasti junnaamaan paikalleen.

Uuden elämän rakentaminen osa 2 alkoi kohdallani muutama vuosi sitten. Teen päihdetyötä ja tänään eräs tärkeimpiä asioita työssäni on antaa juurikin oikealainen kuva toipumisesta ja raittiudesta. Jokaisella se on omanlaisensa, mutta osaan kertoa mitkä asiat voivat olla kompastuskivinä. Olen saanut elää raitista elämää yli 15 vuotta ja se on tänä päivänä jokaisen hyvän hetken ”alkulähde”, se on voimavara selvitä myös huonommista hetkistä.

Arvostan itseäni, olen kanssakäymisissä heidän kanssa, jotka arvostavat minua vilpittömästi sellaisena kuin olen. Kehitän itseäni ihmisenä enkä suinkaan ole aina oikeassa, minun mielipiteeni ei ole totuus eikä muiden tarvitse olla samaa mieltä. Yritän vilpittömästi siis kehittää itseäni, kuoriutua vanhasta pois lopullisesti. Kuuntelen muita. Kuuntelemalla toisia voin kehittää itseäni, vaikka heidän sanominen voikin joskus tehdä kipeää. Kun näin tunnen, tiedän viestin osuneen oikeaan paikkaan. Arvokkaampaa on olla oma itsensä kuin antaa kuva sellaisesta, jota toivoisi olevansa. Oman nykyisyyteni rakentaminen on alkanut nollasta, sitä on ollut mahdoton alkaa rakentaa puolivälistä, sillä kohtaamattomat asiat ovat vaikuttaneet minuun ja määritelleet minäkuvaani.

Jatkan matkaa kohti tulevaisuutta, luotan elämään, luotan tekeväni jatkossakin hyviä päätöksiä, annan rakkaille läheisilleni rauhan elää.

Loppuun vielä eräs viisas ajatus: ”Minäkuvaan liittyvä oma voima on sitä, että seisomme sen takana, mihin uskomme, riippumatta siitä, mitä toiset uskovat ja sanovat.”

En siis tahdo enää uupua yrittäessäni elää toisten toiveiden mukaan tai antamalla menneisyyteni asioiden ja kokemusta liiaksi vaikuttaa tämän päivän ratkaisuihini.

Tampereella 29.7.2018

Harri

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s